YLE Tiedeuutiset

Subscribe to YLE Tiedeuutiset feed
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Updated: 1 hour 38 min ago

Tulevaisuuden naudanlihapihvi kasvaa navetan sijaan laboratoriomaljassa – bisneksessä pyörivät isot rahat, mutta lupatarkastelu on tiukka

Tue, 02/03/2021 - 19:25

Laboratoriossa soluista kasvatettu liha kuulostaa tieteiskirjojen jutulta. Toistaiseksi solulihan kasvattaminen onkin ollut lähinnä tiedemiesten puuhaa, mutta sen arvioidaan päätyvän kuluttajienkin lautasille jo lähivuosina.

Aasiassa keinolihaa jo saa: joulukuussa Singapore hyväksyi ensimmäisenä maailman maana myyntiin keinolihasta tehdyt kananugetit.

Kanan lisäksi lihaa on valmistettu myös naudasta. Lihan kasvattaminen soluista on käytännössä hyvinkin yksinkertaista puuhaa.

– Lehmästä otetaan lihassolu. Ne ovat soluja, jotka muodostavat lihaksia lehmässäkin. Ne voivat lisääntyä monta, monta kertaa, joten pienestä palasta voi tehdä valtavan määrän lihaa, selittää hollantilaisen Maastrichtin yliopiston professori Mark Post.

Neljännesmiljoonan hampurilainen

Post esitteli jo 2013 – ensimmäisenä maailmassa – laboratoriossa kasvatetun hampurilaispihvin. Se oli koe-erä, jolla oli tarkoitus todistaa, että tuotanto on mahdollinen ja lopputuote ylipäätään syömäkelpoinen.

Hampurilainen tarjoiltiin ruokakriitikoille ja alan asiantuntijoille.

– Maku on aika voimakas. Se on lähellä lihaa, mutta ei niin mehukas. Koostumus on täydellinen, sanoi itävaltalainen ravitsemustutkija Hanni Rützler tuolloin BBC:n mukaan.

Maastrichtin yliopiston professori Mark Post esitteli ensimmäisen solulihahampurilaispihvin jo 2013. Pihvin hinta oli tuolloin noin neljännesmiljoona euroa. David Parry / PA

Koe-erän hampurilaispihvin hinta oli mittava: noin 250 000 euroa. Juuri tuotannon kalleus on ollut yksi syy siihen, miksi laboratioriopihvejä ei ole toistaiseksi päätynyt kulinaristien herkuksi.

Ensimmäisen pihvin rahoittajana oli muiden muassa Sergei Brin, toinen Googlen perustajista. Brin rahoitti Postin solulihatutkimusta 330 000 dollarilla. Myös muiden muassa teknologiamoguli Bill Gates on mukana tukemassa keinolihaa kehittävää yritystä.

Joka tapauksessa isot rahat keinotekoisesti kasvatettavan lihan tuotannon ympärillä pyörinevät tulevaisuudessakin. Ennusteiden mukaan laboratioriossa kasvatetun lihan markkinat voisivat olla reilun 16 miljoonan euron arvoiset vuoteen 2027 mennessä.

Ympäristöystävällinen tuotanto

Rahan lisäksi laboratoriolihan puolesta puhuu sen ympäristöystävällisyys. Ruuantuotanto tuottaa maailman kasvihuonekaasupäästöistä neljäsosan ja lihankasvatus siitä leijonanosan.

Helsingin yliopiston kestävien ruokajärjestelmien apulaisprofessori Hanna Tuomisto on koko maailmassa ensimmäisiä tutkijoita, jotka ovat selvittäneet keinolihan ympäristövaikutuksia.

Tuomiston vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan kasvihuonekaasut vähenisivät jopa 78–96 prosentilla.

Sittemmin tutkimusta on arvioitu uudelleen, ja keinolihan ympäristöystävällisyyttä on jouduttu alentamaan muun muassa kasvatuksessa tarvittavan suuren energiankulutuksen vuoksi. Mutta mikäli nämä asiat saadaan tulevaisuudessa järjesteltyä, esimerkiksi uusiutuvilla energiamuodoilla, keinolihasta tulee huomattavasti perinteistä naudanlihan kasvatusta ympäristöystävällisempi liha.

Keinoliha vaatii myös valtavan paljon vähemmän vettä kuin karjankasvatus. Myöskään viljelymaita ei tarvittaisi enää eläinrehun tuottamiseen, mikäli tulevaisuuden lihantuotanto keskittyisi laboratorioihin.

Lisäksi etuna voidaan pitää tuotannon etiikkaa: keinolihassa eläimiä ei tarvitse kasvattaa teurastettavaksi niin valtavia määriä.

Turvallisuus on varmistettava

Lautaselle pääsemiseksi keinolihan pitää kuitenkin läpäistä tuotantoluvan arviointiprosessi. Sitä määrittelee EU:n lainsäädäntö.

– Jos meille tulee uutta syötävää, jota emme ole aikaisemmin merkittävässä määrin käytetty, nämä ovat niin kutsuttuja uuselintarvikkeita. Ennen kuin ne pääsevät markkinoille, niiden turvallisuus täytyy arvioida, selventää Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen.

Turvallisuutta säätelee Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. Heinonen on sen jäsen.

– Jos ajatellaan vaikka eläinsolujen viljelyä, haluamme tietää, mikä se solu on ja mistä se on peräisin. Otamme selville, miten niitä soluja on kasvatettu, minkälaisia kasvatusliemiä tai apuaineita on käytetty, Heinonen kuvaa.

Kasvatettavia lihasoluja petrimaljassa. Pieni määrä lisääntyy nopeasti isoiksi lihamääriksi.Jussi Meling / Yle

Heinosen mukaan oleellista on selvittää erityisesti se, tuleeko valmistuksessa mukaan joitain vieraita aineita. Myös se selvitetään, millainen koostumus lopputuotteella on.

Uuselintarvike ei myöskään saa olla ravinnollisesti epäedullinen, muistuttaa Heinonen.

– Esimerkiksi katsotaan proteiinisisältöä ja katsotaan myös sitä, kuinka hyvin proteiini on meillä hyväksi käytettävissä.

Myös lopputuotteen säilyvyyttä arvioidaan. Tuotteen pitää lisäksi pysyä samanlaisena eli esimerkiksi kuumennusprosessi ei saa aiheuttaa muutoksia tuotteessa.

– Olipa lopputuote sitten pihviä tai nugettia tai makkaraa muistuttava, niin pitää myös osoittaa se, että se ainesosa on pysyvä. Esimerkiksi kuumennettaessa tuotteeessa ei saa syntyä mitään haitallisia yhdisteitä, Heinonen sanoo.

Parin vuoden lupaprosessi

Keinolihan tuotantoluvan saaminen kestää parisen vuotta hakemuksen jättämisestä. Toistaiseksi yksikään yritys ei ole niin pitkällä, että olisi jättänyt EFSAlle hakemusta.

Sitten kun soluista kasvatetun lihatuotteen hakemus tulee Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisten käsittelyyn, professori Marina Heinonen on mukana arvioimassa sen turvallisuutta. Markku Pitkänen / Yle

Heinosen mukaan usein tiedetään jo ennakolta, koska tälläisiä prosesseja on käynnistymässä. Niin oli esimerkiksi silloin, kun ruokamarkkinoille tuli hyönteisbuumi. Viranomaiset teettivät jo etukäteen ennakoivia turvallisuusraportteja.

Keinolihaa kaupalliseen tuotantoon valmistelevia yrityksiä on maailmalla kuitenkin jo ainakin toistakymmentä. Singaporeen keinokananugetteja tuottavan sanfransiscolaisen yrityksen Eat Justin lisäksi Aasian-markkinoille tähtää jo ensi vuonna israelilainen Aleph Farms, jolla on kiikarissaan laboratoriovalmisteinen naudan välikyljys.

Euroopassa kenties pisimmällä on Mark Postin yritys Mosa Meat.

– Olemme käynnistelemässä koetuotantolaitosta, missä aloitamme tuotantomme lisäämistä. Jos se sujuu hyvin, yritämme samaan aikaan hakea tuotantolupaa EU:lta. Se on vähintään 1,5 vuoden prosessi. Sen jälkeen lisäämme tuotantoamme entisestään ja pyrimme tuomaan markkinoille sopivan tuotteen, Post sanoo.

Professori Mark Post visioi keinolihasta tulevaisuuden ruokaratkaisua. David Parry / PA

– Kyllä luvan voi hakea jo ennen kuin tuotanto on virallisesti käynnissä, mutta tuotantoprosessit pitää olla paikoillaan, jotta voidaan arvioida, ovatko ne turvallisia, Heinonen vahvistaa.

Heinonen sanoo, että periaatteessa kuka tahansa saa hakea tuotantolupaa, mikäli osaaminen on hallussa.

Ja ainakin Japanissa kasvatetaan solulihaa jo kotikeittiöissä. Sitä kaavaillaan ruuan tulevaisuudeksi.

– Uskon, että tulevaisuudessa voisi olla pienpanimotyylistä lähituotantoa, jossa kasvatetaan solulihaa naapurustolle tai kaupunginosalle. Ihmiset voisivat ostaa lihansa sieltä ja niissä voisi syntyä myös alueellisia erikoisuuksia, Mark Post visioi.

Maistuisiko laboratoriopihvi? Kiinnostaako lihan kotikasvatus, onko solulihasta navettanaudan korvaajaksi? Voit keskustella aiheesta 4.3. kello 23.00 asti.

Voiko tätä syödä? Tiistaina 2.3. alkaen TV2 klo 21.00 ja kaikki jaksot Yle Areenassa.

Lue myös:

Mitä lautasellasi on tulevaisuudessa? Testaa, mitä tiedät ruuantuotannon uusista ratkaisuista

Maistuisiko geenimuunneltu lohi? Pian sitä myydään Yhdysvalloissa – kala-aktiivi Jasper Pääkkönen: "Kaikessa outoudessaan hiukan pelottavaa"

Lauri Reuter: Jos voisit syödä mitä tahansa eläintä, ketä söisit? Aloitin itsestäni

Kasvatatko tulevaisuudessa pihviä kotilaboratoriossa? Tämä japanilaistutkija haluaa tehdä solulihasta valtavirtaa, ja Tokiossa opiskelijat kasvattavat sitä jo kotonaan

Viestejä vuosisatojen takaa: vanhoja kirjeitä voidaan nyt lukea avaamattomina uuden tekniikan avulla

Tue, 02/03/2021 - 18:00

Ennen kuin teollisesti tuotetut kirjekuoret tulivat yleiseen käyttöön 1800-luvulla, itse kirjeitä taiteltiin usein omiksi kirjekuorikseen, eräänlaisiksi kirjepaketeiksi. Ne olivat niin konstikkaita avata, että vastaanottaja helposti huomasi, jos joku oli luvatta lukenut kirjeen.

Historiantutkijatkin ovat joutuneet tähän asti leikkaamaan tällaisia kirjeitä auki ja hauraita dokumentteja on samalla jouduttu vaurioittamaan. Nyt avuksi on kehitetty tekniikka, joka mahdollistaa salatuimpienkin kirjeiden lukemisen ilman avaamista.

Nature Communications -tiedesivusto kertoo, että mm. Massachusetts Institute of Technologyn ja Adobe Researchesin tutkijat skannasivat ensin kirjeet röntgenmikrotomografiaa käyttäen. Näin syntyi kolmiulotteinen kuva, josta tietokonealgoritmi pystyi erottelemaan kirjeen eri kerrokset luettaviksi.

Tekniikka ei ole aivan uusi, sillä aiemmin röntgenmikrotomografiaa on käytetty mm. kääröjen, kirjojen ja kerran tai kahdesti taiteltujen dokumenttien purkamiseen. Nyt kehitetyn uuden algoritmin avulla kuitenkin aukenevat myös moneen kertaan taidokkaasti taiteltujen, erilaisia lävistyksiä ja sisäkkäisiä taskuja sisältävien kirjeiden salat.

Avaamattomia kirjeitä Hollannista

Tekniikka ei ainoastaan paljasta kirjeiden tekstisisältöä vaan tuo arvokasta tietoa kirjeiden taittelun jo pitkälti unohtuneista tekniikoista. Erilaisia taittelumenetelmiä kehitettiin vuosisatojen kuluessa tuhansia ja skannatuista kirjeistä löytyvät taitosten jäljet auttavat pääsemään niistä perille.

Hollannin Haagissa museossa säilytettävä satoja vuosia vanha postiarkku tarjoaa aina vain uusia tietoja menneisyydestä.Unlocking History Research Group / Nature

Aineistoa tutkijat saivat muiden lähteiden ohella Hollannin Haagissa postimuseossa säilytettävästä ns. Brienne-kokoelmasta. Vanhassa postiarkussa on vuosien 1689 ja 1706 välillä Haagiin tulleita kirjeitä, joiden vastaanottajia ei aikanaan löydetty tai jotka olivat jo kuolleet.

Arkku on ollut ilo tutkijoille, ja sen yli 2 500 kirjeestä kuutisensataa on edelleen avaamatta.

Kirjeiden lähettäjien joukossa on yhteiskuntaa laidasta laitaan, esimerkiksi herttuoita, diplomaatteja sekä tavallisia ihmisiä, miehiä ja naisia. Sisältönä on mm. sairaan lohduttamista uskonnollisella tekstillä, Ranskassa vangiksi joutuneen hollantilaisen sotilaan terveiset perheelleen ja kauppiaiden kirjeenvaihtoa.

Kirjeiden avulla saadaan tietoa 1700-luvun taitteen elämästä ja myös muiden kuin yläluokan ihmisten kirjeenvaihtotottumuksista.

Mitä lautasellasi on tulevaisuudessa? Testaa, mitä tiedät ruuantuotannon uusista ratkaisuista

Tue, 02/03/2021 - 09:46

Ihmiset haluavat tulevaisuudessakin syödä hyvältä maistuvaa ruokaa.

Ruuantuotannon on jatkossa kuitenkin oltava ilmaston kannalta nykyistä kestävämpää. Ruokaa on myös tuotettava niin, että sitä riittää maapallon kasvavalle väestömäärälle köyhissäkin maissa.

Ympäri maailmaa kehitellään kiivaasti vaihtoehtoja, jotka korvaavat eläinperäistä ruokaa kasviperäisellä. Samaan aikaan luodaan täysin uusia tuotantotapoja, esimerkiksi solulihan ja muiden uusien ruokaproteiinien valmistamiseksi. Uudenlaisen ruuan kehittäminen maistuvaksi, ekologiseksi ja laajaan käyttöön sopivaksi voi vaatia aikaa, mutta moni innovaatio on jo pitkällä.

Areenassa julkaistu Ylen sarja Voiko tätä syödä? avaa tulevaisuuden ruokalautasen sisältöä.

Seuraavalla kymmenen kysymyksen testillä voit kokeilla, mitä tiedät tulevaisuuden ruuasta ja keinoista, joilla tavoitellaan kestävää ruuantuotantoa.

Testin kuvalähteet: Yle sekä kysymyksessä 6 VTT ja kysymyksessä 7 Jeff Gilbert / Alamy Stock Photo / AOP

Lue lisää aiheesta:

Yle Areena: Voiko tätä syödä? Mistä pihvi pihvin tilalle?

Bioteknologi tahtoo uudet pohdinnat ruoan juupas–eipäs-keskustelun tilalle: onko soluista tehty nugetti vegaaninen, missä menee kannibalismin raja?

Maistuisiko geenimuunneltu lohi? Pian sitä myydään Yhdysvalloissa – kala-aktiivi Jasper Pääkkönen: "Kaikessa outoudessaan hiukan pelottavaa"

Kasvatatko tulevaisuudessa pihviä kotilaboratoriossa? Tämä japanilaistutkija haluaa tehdä solulihasta valtavirtaa, ja Tokiossa opiskelijat kasvattavat sitä jo kotonaan

Missä maassa syödään eniten lihaa? Miten kasvispihvin saa vuotamaan "verta"? Testaa tietosi!

Lisää ruoka-aiheisia visoja Yle Oppimisen sivuilla

Bioteknologi tahtoo uudet pohdinnat ruoan juupas–eipäs-keskustelun tilalle: onko soluista tehty nugetti vegaaninen, missä menee kannibalismin raja?

Sun, 28/02/2021 - 18:47

Kun Lauri Reuter puhuu parmesaanista, bioteknologin kasvoista näkee, ettei hän valehtele: hän todella pitää juustosta.

Parhaillaan Reuter kamppailee etiikan ja makuelämysten välissä. Kaliforniassa haukattu, kanan soluista kasvatettu nugetti, sysäsi biotekniikan tohtorin miettimään, millä perusteella eläin päätyy lautaselle ja onko sitä eettistä syödä.

– Syöminen ja syömiseksi tuleminen on mulle osa elämän kiertoa, ei siinä ole mitään väärää. Me ollaan eläimiä, jotka syö muita eläimiä. Mutta onko oikein käyttää eläintä teollisesti tuotantovälineenä? Se on mulle ongelmallinen juttu.

Reuterilla on siis monimutkainen suhde ruokaan – hän sanoo, että niin on meillä muillakin. Ruoka herättää tunteita.

Reuter sanoo, että ruokakeskustelumme on jämähtänyt kahteen leiriin. Hän toivoo, että pääsisimme keskustelussa eteenpäin.

Nyt hän haluaa herätellä kysymyksiä.

Lauri Reuter uskoo, että tieteen avulla ratkaistaan ruoantuotannon ongelmakohdat. Silja Viitala / Yle

Ensin pitää kuitenkin ymmärtää, miksi ruoka herättää keskustelua. Miksi kaikilla on mielipide siitä, miten ja mitä meidän pitäisi syödä?

Kun puhutaan ruokavalioista, puhutaan ihmisten identiteetistä. Laskiaispullan sisus on saattanut olla aiemmille sukupolville mantelimassaa tai hilloa suurempi kysymys – samoin kuin se, kantaako ruoat kotiinsa K- vai S-kaupasta, Reuter miettii.

– Eihän vegaani ole ruokavalio, vaan kuvaa ihmistä.

Reuterin mukaan ruokaan suhtaudutaan aivan liian mustavalkoisesti. Aivan kuin olisi vain hyvää ja pahaa.

– Asiat ovat ok tai eivät ole ok. Kasvis tai eläin. Pelkästään pekonia tai pelkästään papuja. Se ei vie asioita eteenpäin planeetan mittakaavassa.

Tähän Reuter haluaa lisää variaatioita: vaihtoehtoja on paljon enemmän – varsinkin tulevaisuudessa.

Lauri Reuter pyörittää pääomasijoitusrahastoa. Tiiminsä kanssa he sijoittavat ruokateknologiayrityksiin. Jos Pohjoismaissa kehitetään jotakin uutta ruoantuotannon saralla, Reuter yrittää saada isot pyörät pyörimään.

Tarve uudelle on suuri. Maailman väkiluku kasvaa jatkuvasti, ja ruokittavia on yhä enemmän. Samalla vaurastuvat keskiluokat myös kuluttavat enemmän ruokaa kuin ennen.

Ravinnon tarve kasvaa samalla, kun kasvihuonepäästöjä pitäisi pienentää. Arvioiden mukaan ruokaa pitäisi tuottaa maailmassa 70 prosenttia enemmän vuoteen 2050 mennessä.

Lihatuotteiden ilmastovaikutukset ovat kasvistuotteita suuremmat. Suomessa lihaa syödään enemmän kuin koskaan – vaikkakin vuonna 2019 lihankulutus laski hieman.

Reuter kuitenkin uskoo, ettei lihastakaan tarvitse luopua. Ei juustohampurilaisista, nugeteista, oluesta tai sushista, hän luettelee.

– Kaikki nämä voidaan tehdä toisella tavalla, ja sitten ne ovat ihan ok.

Tapasimme Lauri Reuterin Helsingin Kalasataman Teurastamolla, missä on ollut teurastuslaitos. Nykyään Teurastamolla on ravintoloita ja pientuottajia, kuten lihamyymälä. – Kyse ei ole siitä, etteikö koskaan saisi syödä pekonia. Kyse on siitä, että pekonin voisi tehdä toisella tavalla, Lauri Reuter sanoo. Silja Viitala / Yle

Vielä reilut viisi vuotta sitten näkymä ruokakaupassa oli hyvin erilainen. Kasvimaidot olivat pienen piirin juttu, eikä lihaa imitoivia tuotteita juuri ollut – nyt suomalaisetkin lihatalot, kuten esimerkiksi Pouttu, kehittävät omia kasviproteiinista tehtyjä tuotteitaan.

Kasviperäisiä tuotteita on tullut markkinoille hyllytolkulla. Lauri Reuterin mukaan nyt ollaankin nopean muutoksen vaiheessa; uutta tulee jatkuvasti ja jo viiden vuoden päästä tarjonta on kasvanut huimasti tämänpäiväisestä.

Lauri Reuter uskoo, että jo viidessä vuodessa moni asia ottaa harppauksia eteenpäin. Hänen mukaansa viiden vuoden päästä...

  • ... meillä on hyviä, vegaanisia juustoja. Kuten vaikka mozzarellaa, parmesaania ja cheddaria, joita ei erota eläinperäisistä tuotteista.
  • ... korvaavat tuotteet ovat parempia kuin eläinperäiset. Vaikka tarjonta on Reuterin mukaan monipuolistunut viime vuosina, erityisesti mauissa on edelleen petrattavaa. Reuter uskoo, että viiden vuoden päästä meillä ei ole enää mitään syytä syödä eläintä – ainakaan maun takia.
  • ... pystymme seuraamaan oman ruokavaliomme hiilijalanjälkeä sähköisesti ja reaaliajassa.
  • ... alkoholin käyttö vähenee entisestään, monesta syystä. Reuter uskoo, että esimerkiksi hyvinvoinnin seuraamiseen tarkoitettu teknologia tulee vähentämään alkoholin käyttöä, sillä mittareiden avulla pystyy seuraamaan vähäisenkin käytön seurauksia. Esimerkiksi viinilasillisen vaikutusta unenlaatuun.
  • ... meillä on palvelu, joka kertoo, mitä seuraavaksi pitää syödä. Reuter uskoo, että meille jokaiselle rakentuu henkilökohtainen palvelu, joka rakentaa meille ruokavalion, josta pidämme, mutta joka myös tukee terveyttä. Palvelu tekisi tilauksen kerätyn datan perusteella ja hoitaa ostokset kotiin, uumoilee Reuter.

Samalla ne herättävät kuitenkin uusia kysymyksiä, joihin emme ole osanneet edes varautua.

Lauri Reuter rakastaa ruokaa ja ruuanlaittoa. Hänen lohturuokansa on lämmin, mehevä pasta. Silja Viitala / Yle

Lauri Reuter ei enää syö broileria. Hän ei luopunut siitä hiilijalanjäljen vuoksi, vaan siksi, että kokee sen etiikan vaikeaksi.

Ylen uuden Voiko tätä syödä? -ohjelman kuvauksissa Reuter pääsi maistamaan kanan soluista kasvatettua nugettia Kaliforniassa. Nugetteja pääsee syömään Singaporessa, missä solunugetit on hyväksytty markkinoille elintarvikkeeksi ensimmäisenä maailmassa.

Hinta on vielä korkea - parikymppiä nugetilta - mutta Reuter uskoo, että hinnat tulevat seuraavina vuosina laskemaan merkittävästi.

– Kun sain sen nugetin suuhun, se maistui täsmälleen samalta kuin kanasta tehty. Sitä mietti, että miksi joskus on kasvatettu eläimiä tätä varten?

Samalla reissulla hän kasvatti omista kantasoluistaan lihaa ja tislasi omaa virtsaansa.

Ohjelman viidennessä jaksossa Lauri Reuter tislaa omaa virtsaansa. – Sen jälkeen arvostaa sitä vettä, jonka vetää viemäristä alas, aivan uudella tavalla, Reuter sanoo. Silja Viitala / Yle

Lauri Reuter ja kokki Henri Alén ovat uuden Voiko tätä syödä? -ohjelman tähdet, jossa Reuter haluaa tuoda uusia innovaatioita ihmisten kotisohville ja Alén pitää huolen siitä, että ne myös maistuvat hyvälle.

Sekä virtsan tislaaminen että oman lihan tuottaminen herättelevät siihen ajatukseen, että ruoka tulee muuttumaan.

– Uudet teknologiat vastaavat ongelmiin. Ne tulevat herättämään myös aivan uudenlaisia eettisiä ongelmia. Mitä eläintä saa syödä ja mitä ei? Mihin vedetään kannibalismin raja? Jos tehdään vegaaninen hampurilaispihvi, jossa on synteettistä verta – onko se vegaaninen? Onko Laurin soluista tehty pihvi kannibalistinen? Reuter luettelee.

Kyse ei ole siitä, että söisimme ihmislihaa tulevaisuudessakaan. Reuter halusi herättää keskustelua siitä, miksi syömme sellaista, joka ei halua tulla syödyksi, mutta samalla kieltäydymme syömästä jotakin sellaista, joka hyväksyy syödyksi tulemisen.

Voiko tätä syödä? tulee Yle Areenaan 2. maaliskuuta. Sarja on tehty yhteistyössä Pohjoismaiden yleisradioyhtiöiden kanssa, ja se on myyty myös muualle maailmaan. Silja Viitala / Yle

Reuter uskoo, että 50 vuoden päästä pystymme tuottamaan kaikille tarpeeksi ravitsevaa ja terveellistä ruokaa ilman, että ympäristö kuormittuu liikaa. Ja vieläpä hyvänmakuista; se on myös Reuterille tärkeää.

Se on hänen mukaansa mahdollista esimerkiksi kasvattamalla ruokaa mikrobeista ja soluista. Hiivaa on käytetty ruoantuotannossa jo pitkään, ja quornin tapaista sientä kasvatetaan jo nyt tankissa.

– Näitä tulee paljon enemmän ja niistä tulee kolmas tukijalka ruokasysteemiin, Reuter uskoo.

Se kuitenkin vaatii töitä ja uusia innovaatioita.

– Olen optimisti - mutta en naiivi optimisti, joka ajattelee, että kaikki menee hyvin joka tapauksessa. Ei mene, jos asioille ei tehdä jotain.

Voiko tätä syödä -sarja tulee Areenaan tiistaina 2.3.

Voit keskustella aiheesta alla.

Lue myös:

Pohjoismaihinkin tulee tulevaisuuden ruokaan keskittyvä rahasto – sijoittajaksi siirtyvä tutkija uskoo keksintöjen ratkaisevan ruokakriisin

Mikä on hampurilaisten, sushin ja oluen kohtalo? - Uutuussarja Voiko tätä syödä? vie roadtripille ruoan tulevaisuuteen

Pyhien virtahepojen piikittelystä puhjennut sota mullisti Egyptin historian – tuore tutkimus selvitti sotaa johtaneen faraon kohtalon

Wed, 24/02/2021 - 17:32

Puolitoista vuosisataa se on ollut arvoitus: Mikä tappoi egyptiläisen faraon runsaat 3 500 vuotta sitten?

Vuonna 1881 löydetystä muumiosta oli heti nähtävissä, että farao oli saanut päävammoja, ja 1960-luvulla otettujen röntgenkuvien perusteella ne olivat erittäin pahoja. Vasta nykylääketiede löysi vastauksen siihen, miten ne tarkalleen olivat koituneet.

Frontiers in Medicine -lehdessä julkaistun egyptiläisen tutkimuksen mukaan Seqenenre Taa II, lisänimeltään "Urhea", teloitettiin sotakentällä. Hän ei ehtinyt saada taisteluvammoja, vaan hänen haavansa kertovat tarinaa erikoisesta teloituksesta.

Seqenenre piti valtaa Ala-Egyptissä aikana, jolloin pohjoisessa, Niilin suistossa, hallitsivat Lähi-idästä tulleet hyksot. Hänen lyhyt kautensa faraona – vain vuodet 1558–1553 eaa. – ja kapina hyksoja vastaan päättyivät hänen omalta osaltaan verisesti.

Hänen kuolemansa kuitenkin kiivastutti kapinoijat jatkamaan ja johti siihen, että hyksojen sata vuotta kestänyt valtakausi päättyi ja Egypti yhdistyi Uudeksi valtakunnaksi.

Sota, jolla oli suuret seuraukset, alkoi pienestä kipinästä. Hyksojen kuningas Apepi lähetti Seqenenrelle kirjeen, jossa hän vaati täyttämään Ala-Egyptissä sijainneen pyhän lammen, koska "sen virtahepojen kuorsaus piti häntä hereillä öisin". Apepi asui yli 640 kilometrin päässä lammesta.

Kun Seqenenren muumio löytyi, tutkijoita kummastuttivat sen huono kunto ja outo palsamointitapa. Ne tuntuivat kertovan, etteivät asialla olleet olleet kuninkaallisen palsamointipajan huippuasiantuntijat.

Seqenenren aivot olivat yhä kallokopassa, eikä sydäntä ollut korvattu skarabeeamuletilla. Raajojakaan ei ollut oiottu tavanmukaiseen asentoon.

Pään vammat olivat rajut. Otsaluussa oli vaakasuora viiltohaava, samoin vasemmassa poskessa. Vasemman korvan alla oli kallonpohjan läpäissyt pistoaseen reikä. Nenäluut ja oikea silmäkuoppa oli murrettu tylpällä aseella, minkä oli siirtänyt luita niin, että otsan ja ohimon välissä ammotti aukko.

Uuden tutkimuksen kerroskuvauksessa paljastui vanhastaan tunnettujen vammojen lisäksi myös muita. Sahar Saleem

Tutkijat ihmettelivät vammojen puuttumista muualta ruumiista. Terä- ja lyömäasein käydyssä taistelussa olisi luullut pahaa jälkeä syntyvän muuallekin kuin pään luihin.

Niinpä pääteltiin, että Seqenenre oli jäänyt hyksojen vangiksi ja hänet oli teloitettu. Tuumittiin, että teloittaja oli ehkä ollut Apepi itse.

Yksi hypoteesi oli kuolema omassa sängyssä. Ehkä ensimmäiset vammat eivät olleetkaan tappavia, vaan salaliittolaiset murhasivat faraon kotipalatsissa kesken toipumisen.

Tietokonekerroskuvaukseen perustuva uusi tutkimus tuo hypoteeseihin uutta valoa. Kallon oikealta puolelta paljastui vammoja, joita ei ollut aiemmin havaittu, koska palsamoijat olivat korjanneet faraon runneltuja kasvoja varsin taitavasti.

Se kumoaa vanhan epäilyksen heidän huonosta ammattitaidostaan. Todennäköisesti palsamointi tapahtui sittenkin kuninkaallisessa muumiopajassa mutta vasta, kun Seqenenren kuolemasta oli kulunut jo aikaa, sanoo Kairon yliopiston radiologian professori Sahar Saleem.

Paleoradiologiaan erikoistuneen Saleemin mukaan Seqenenre todellakin äi vangiksi taistelussa ja teloitettiin. Teloitus ei kuitenkaan ollut oletetun suoraviivainen, Saleem sanoo.

Paleoradiologiassa käytetään kuvantamistekniikoita, joiden ansiosta arkeologisia jäänteitä voidaan tutkia ilman, että niihin tarvitsee kajota. Vainajista voidaan selvittää muun muassa ikä, sukupuoli ja jopa kuolintapa.

Seqenenren kädet oli sidottu selän taakse, mikä viittaa siihen, että hän osallistui taisteluun vihollista vastaan ja jäi kiinni sotatantereella Saleem sanoo.

– Sidotun vangin tappamiseen luulisi normaalisti riittävän yhden teloittajan, mutta Seqenenren vammat osoittavat, että niillä oli useita aiheuttajia.

Saleem vertasi vammojen muotoa ja kokoa viiteen erilaiseen hyksojen käyttämään aseeseen. Vastaavuus oli ilmeinen. Esimerkiksi taistelukirveen jälki todisti kapeateräisestä hyksolaisesta aseesta, ei leveästä egyptiläisestä.

Yhdestäkään muusta sotilaallisuudestaan kuuluisasta faraosta ei ole löytynyt vammoja, jotka todistaisivat hänen johtaneen joukkojaan keskellä taistelua.

Seqenenre osoittautui kuvauksissa noin 40-vuotiaaksi, mikä vastaa hänestä säilyneitä kirjallisia tietoja. Sääriluun pituus kertoo hänen olleen noin 167-senttinen eli aikansa egyptiläishallitsijaksi täsmälleen keskipituinen.

Iskut olivat tulleet eri puolilta, ja Seqenenre näyttää olleen polvillaan. Iskujen kohdistaminen juuri kasvoihin kertoo, että hänen henkensä lisäksi haluttiin viedä hänen arvovaltansa, tutkimuksessa päätellään.

– Seqenenren teloitus oli perin seremoniallinen, Saleem sanoo.

Kerroskuvaus osoitti myös, että Seqenenren aivot olivat siirtyneet kallon vasemmalle laidalle. Vainaja oli ilmeisesti maannut varsin pitkään vasemmalla kyljellään, mahdollisesti taistelukentällä, ennen kuin ruumis päästiin viemään kotiin ja palsamoimaan, tutkijat päättelevät.

Hypoteesi murhasta sairasvuoteella kaatui viimeistään tuloksiin, joiden mukaan mikään pään vammoista ei ollut ehtinyt alkaa parantua ennen kuolemaa.

Vuosina 1570–1530 eaa. Avarisissa eläneen hyksokuninkaan Awoserren nimi näyttää hänen kartussissaan tältä. Alfredo Dagli Orti / AOP

Egyptiläisillä meni hyksohallitsijoiden kukistamiseen vielä parikymmentä vuotta Seqenenren kuolemasta. Sitten ryhdyttiin kitkemään myös heidän muistoaan. Siinä onnistuttiin niin perusteellisesti, että hyksoihin viitataan vieläkin usein salaperäisenä kansana.

Viime vuonna PLOS ONE -lehdessä julkaistu kansainvälinen tutkimus esittää, etteivät hyksot tulleetkaan Levantista – Välimeren itälaidalta – valloittajina vuonna 1638 eaa., vaan siirtolaisina jo vuosisatoja aiemmin.

Hyksodynastia nousi valtaan siis Egyptissä sisäisellä kapinalla, ei hyökkäämällä rajan takaa, tutkimuksessa päätellään.

Hypoteesi perustuu 75 luurangon hampaiden kiilteen isotooppianalyysiin. Hampaisiin lapsuuden ravinnosta kertyneet strontium-isotoopit kertovat kasvupaikan vielä kuoleman jälkeen.

Puolet noista Avarisin kaupungissa eläneistä ihmisistä oli haudattu ennen hyksojen valtaannousua – jopa 350 vuotta sitä ennen. Silti useimpien hampaat kertovat, etteivät he olleet syntyneet Egyptissä. Avaris oli selvästi kansainvälinen kaupunki, tutkimuksessa todetaan.

Tulokkaita oli monilta eri alueilta, ja iso osa oli naisia. Tutkimus ehdottaa mahdolliseksi syyksi ulkopolitiikkaa: paikalliset hallitsijat avioituivat aasialaisten naisten kanssa vahvistaakseen liittolaissiteitä.

Ulkomaalaisia vieraita farao Khnumhotep II:n haudassa. Joukossa on "Abisha Hyksolainen". Noin vuonna 1900 eaa. tehty maalaus on varhaisimpia säilyneitä viittauksia hykso-termiin. Se tuli alkujaan egyptin sanoista "ulkomainen hallitsija". Macquarien yliopisto

Arkeologiset löydöt vahvistavat käsitystä hyksojen kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Kuvissa ihmisillä on egyptiläistyylisiä vaatteita, mutta monien nimen juuret on jäljitetty Lounais-Aasiaan.

Avarisista on löydetty todisteista myös varhaisista hautaamistavoista, jotka poikkesivat egyptiläisistä, kertoo tutkimusta johtanut brittiläisen Bournemouthin yliopiston arkeologi Chris Stantis Live Science -sivustolla.

Mitä hyksoille tapahtui, kun Egyptin faraot ottivat jälleen vallan Niilin suistossa? Historioitsijat ovat spekuloineet, että egyptiläiset karkottivat heidät Lounais-Aasiaan eivätkä sen jälkeen halunneet puhua heistä.

Hyksojen huonon maineen kuitenkin naulasi pitkäksi aikaa aikakirjoihin pappi Manethon kirjoittamassaan Egyptin historiassa. Aikalaistarinaa se ei ole, vaan kirjoitettu paljon hyksojen valtakauden jälkeen, kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua.

Manethon mukaan hyksot olivat olleet "barbaarinen lauma epämääräistä rotua, joka aiheutti Egyptissä tuhoa, murhasi ja orjuutti. " Se oli vahvasti aikansa poliittista propagandaa.

Pätevää näyttöä ei ole myöskään hyksojen joukkokarkotuksesta. Arkeologisissa löydöissä Tell el Dab’asta, jossa Avaris muinoin sijaitsi, on päinvastoin viitteitä siitä, että länsiaasialainen asutus jatkui myös Uuden valtakunnan aikana.

Suomalainen koronamuunnos löydetty toiselta potilaalta – koko genomi on nyt selvitetty, mutta tietoa ominaisuuksista ei ole vielä paljoa

Wed, 24/02/2021 - 13:01

Uudeksi suomalaiseksi koronavariantiksi väitetystä virusmuunnoksesta on nyt saatu hieman lisää tietoa.

Vita Laboratoriot ja Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutti tiedottavat, että muunnos on nyt löydetty toiseltakin potilaalta. Kummatkin varmistetut tartunnat liittyvät samaan tartuntaketjuun.

On todennäköistä, että muunnos löytyy myös neljältä muulta tartuntaketjuun liittyvältä potilaalta.

Fin-796H-variantin koko genomi on nyt määritetty. Vita Laboratorioiden mukaan sekvensointitutkimukset ovat varmistaneet, että kyseessä on maailmalla aiemmin tunnistamaton muunnos.

Ainutlaatuista muunnosten löytyminen ei kuitenkaan ole, sillä erilaisia variaatioita viruksesta löytyy tuhansia ja tuhansia.

Lue lisää variantin löytymisestä täältä: Suomesta löytyi uusi koronavariantti – tartuttamiskyvystä ja rokotteen tehosta haetaan vasta tietoa.

Tuskin kehittynyt Suomessa

Fin-796H poikkeaa laboratorion mukaan kaikista aiemmista varianteista vähintään 15 eri kohdassa viruksen perimää eli genomia. Poikkeamat vihjaavat siihen, ettei Suomi-variantti ole todennäköisesti kehittynyt Suomessa.

– Näin suurta määrää muutoksia ei synny hetkessä, joten voidaan olettaa, että variantti on kehittynyt pidempään jossain muualla kuin Suomessa, Biotekniikan instituutin sekvensointiyksikön tutkimusjohtaja Petri Auvinen kertoo tiedotteessa.

On siis mahdollista, että variantti on lähtöisin jostain, missä sekvensointia tehdään vähemmän tai ei ollenkaan.

Suomen sekvensointimäärät ovatkin olleet Euroopan tasolla merkittävät, joten se selittää osaltaan sitä, miksi variantti löytyi juuri Suomesta.

Variantin genomi on nyt toimitettu kansainväliseen GISAID-genomitietokantaan. Lisäksi Vita ja Biotekniikan instituutti ovat toimittaneet varianttiin liittyvät tiedot ja potilasnäytteen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

Tiedot Fin-796H-tartunnoista on myös välitetty pääkaupunkiseudun kuntien tartuntatautilääkäreille sekä HUS:lle viranomaistyönä tehtävää tartunnanjäljitystä varten.

Lue täältä lisää koronaviruksen muunnoksista:

10 kysymystä ja vastausta koronan pelätyistä virusmuunnoksista: Solubiologi kertoo, mitä niistä tiedetään ja miksi ne voivat olla katalia

Katso, miten koronaviruksen muunnokset leviävät ja mitä ne aiheuttavat – selvitimme, mitä mutaatioista nyt oikeasti tiedetään

Suomen ilmastopaneeli julkaisi uudet päästövähennystavoitteensa – tekniikan kehitys mahdollistaa yhä kunnianhimoisempia ilmastotoimia

Wed, 24/02/2021 - 07:00

Suomen ilmastopaneeli on julkistanut uudet suosituksensa ilmastolakiin kirjattavista päästövähennystavoitteista.

Vuonna 2015 voimaan tullutta lakia on tarkoitus päivittää niin, että tavoite Suomen hiilineutraaliudesta toteutuu vuoteen 2035 mennessä.

Samalla lakiin kirjataan myös uudet pidemmän aikavälin tavoitteet vuodelle 2050.

Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana fossiilisia ja prosessiperäisiä päästöjä pyritään vähentämään nopeasti. Suosituksissa tulevaisuutta verrataan vuoden 1990 päästöihin.

Jyrki Lyytikkä / Yle

Paneeli kuitenkin suosittaa vielä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Kolmen tulevan vuosikymmenen aikana pitäisi pyrkiä siihen, että vuosisadan puolivälissä päästöt olisivat laskeneet 95 prosentilla.

Kovat tavoitteet eivät kuitenkaan ole Euroopan mittakaavassa ainutlaatuisia. Esimerkiksi Tanskassa päästövähennystavoite on 70 prosenttia ja Britanniassa 68 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Ruotsissa taas liikenteen päästöjä vähennetään 70 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Perusteluna korkeille päästövähennystavoitteille on teknologian kehittyminen

Energiantuotannossa, lämmityksessä ja teollisen energian käytössä päästöjen lähes täydellinen poistaminen on jo teknisesti mahdollista.

Sähköntuotannossa ydinvoima, vesivoima ja tuulivoima muodostavat jo nyt suuren osan tuotantokapasiteetista.

Kivihiiltä ja turvetta käytetään yhä jonkin verran, mutta Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen mukaan sähköntuotanto Suomessa ei vaatisi enää fossiilisia polttoaineita.

Lämmöntuotannossa ne ovat edelleen suuremmassa roolissa, mutta suurissa kaupungeissa niistä tullaan Ollikaisen mukaan luopumaan vuosikymmenen loppuun mennessä. Esimerkiksi teolliset lämpöpumput ja hukkalämmön hyödyntäminen korvaavat fossiilisia polttoaineita lämmöntuotannossa. Monissa kaupungeissa kivihiilen korvaamiseksi on tehty jo suunnitelmia ja töitä.

Vantaalla tavoitellaan hiilineutraliutta lämmöntuotannossa vuonna 2026. Kivihiilestä kaupungissa on tarkoitus luopua jo ensi vuonna.

Yksi ratkaisu suuren kaupungin lämmöntarpeeseen on Maapallon kuuman ytimen valjastaminen.

Geolämpölaitoksen poraustöitä Vantaalla vuoden 2020 syyskuussa.Petteri Juuti / Yle

Kahden kilometrin syvyyteen porattuun geokaivoon voidaan laskea vettä. Siellä planeetan sisälmyksistä säteilevä lämpö kuumentaa veden, joka sitten pumpataan pinnalle lämmittämään rakennuksia. Geolämpölaitoksen rakennustyöt Vantaalla alkoivat viime vuonna.

Suomen ensimmäinen vastaava geolämpölaitos aloitti toimintansa viime vuonna Espoossa.

Turpeen käytön alasajo on Ollikaisen mukaan etenkin pienillä paikkakunnilla hieman hankalampaa. Turvetta voitaisiin korvata biomassoilla, mutta niiden tuotanto vähentää hiilen kokonaisnielua, joten ratkaisu ei olisi aukoton.

– Olisi kuitenkin vaikea nähdä, että fossiilisista polttoaineista luopumisessa olisi erityisiä ongelmia. Kysymys on siitä, mikä on sen sopeutumisaika, Ollikainen toteaa

Tavoitteisiin pääsy vaatii teknologian hyödyntämistä, myös liikenteessä

Etenkin 95 prosentin vähennystavoitteeseen pääsy edellyttäisi sitä, että kaikki nykyisen ja tulevan teknologian suomat mahdollisuudet hyödynnettäisiin energiajärjestelmässä, ja myös liikenteessä.

Ollikaisen mukaan tämän hetken näkymien perusteella henkilöautoliikenne tulee sähköistymään merkittävästi lähitulevaisuudessa.

Autoalan odotteena on, että vuonna 2025 noin 40 prosenttia uusista autoista olisi ladattavia.

Suurempana haasteena Ollikainen näkee raskaan liikenteen: lentokoneet, rekat ja laivat. Näkymät niiden suhteen ovat myös optimistiset, sillä tulevaisuus voi tuoda tullessaan futuristisia ratkaisuja polttoainepeliin.

Ladattavat autot ottavat yhä suurempaa osaa markkinoista. Viiden vuoden päästä liki puolet uusista autoista voi olla ladattavia.Jorma Vihtonen / Yle

Tällä hetkellä pilotoidaan tekniikkaa, joka voisi mahdollistaa synteettisten polttoaineiden tuotannon vedystä ja ilmakehän hiilidioksidista.

–Jos siinä onnistutaan, pystytään diesel ja bensiini korvaamaan. Silloin voimme lopettaa öljyn pumppaamisen liikenteen tarpeisiin, Ollikainen sanoo.

Vielä on hankala arvioida, mitä tekniikka tuo tullessaan, kun lähestymme vuosisadan puoliväliä. Ollikainen kuitenkin itse uskoo, että vetytalous tulee tekemään läpimurtonsa.

Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen vedyllä on yllättävänkin vanha idea, jota 1900-luvun loppupuoliskon kasvanut ympäristötietoisuus ja energiakriisit ovat voimistaneet.

Nyt vetyä käyttävään teknologiaan odotetaan jätti-investointeja lähivuosien aikana.

Päästöjen vähennyksen lisäksi tarvitaan nielua

Päästöjen vähentäminen ei kuitenkaan välttämättä yksin riitä lämpenemiskehityksen pysäyttämiseksi ja Pariisin sopimuksen alle 2 asteen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ilmastolakia laajennetaan niin, että siihen kirjataan myös maankäyttösektori, maaperäpäästöjen vähentäminen sekä hiilinielujen vahvistaminen.

– Maankäyttösektorin nettonielu on nyt alempana kuin sen pitäisi laskelmissa olla. Sen kasvattamiseen pitää löytää keinoja, Ollikainen toteaa.

Nettonielu riippuu siitä, miten metsät kasvavat, miten niitä hakataan ja kuinka paljon niistä tehdään pitkäikäisiä puutuotteita.

Taimien istutusta hiilinieluksi Lempäälässä viime vuonna.Matias Väänänen / Yle

Myös maatalouden ja turvemaan maaperäpäästöt ovat iso kysymys, sillä suometsät ja -pellot kattavat yli 10 prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä.

– Tällä hetkellä pitäisi saada turvemaita, peltoja ja hylättyjä peltoja metsämaaksi. Se vähentäisi merkittävästi päästöjä, Ollikainen sanoo.

Kriittinen seikka on myös hakkuuikään tulleiden suometsien uudistaminen. Avohakkuut johtaisivat Ollikaisen mukaan merkittäviin maaperäpäästöihin.

Tulevaisuudessa nieluja joudutaan jonkin verran kasvattamaan, mutta se on pitkän aikavälin tavoite.

Ollikaisen mukaan tärkeintä on, että Suomi johdonmukaisesti vähentää päästöjä, sillä se on helpoin tie, jolla saadaan eniten aikaiseksi.

Lue myös:

Onnistunut metsitys uudistaa pusikkoisen pellon tai kuoritun turvesuon hiilinieluksi – Suomi kirittää ilmastotavoitteitaan tukirahalla

Suomen metsien hiilinielun vertailutasot arvioitu EU:ssa – Komissio julkaisi alustavat ehdotuksensa

Lopettaisinko juuston syömisen vai vaihtaisinko sähköautoon? Kokeile Ylen ilmastolaskurilla, mitkä teot sopivat sinulle ja mikä vaikutus niillä on päästöihin

Ihminen toisella taivaankappaleella on tieteelle kallis, hauras ja tehoton instrumentti – silti miehitetyt matkat Marsiin kiehtovat ja niitä suunnitellaan tosissaan

Tue, 23/02/2021 - 21:00

Arabiemiraatit rakentaa Marsiin pysyviä ihmisasumuksia. Niin maan avaruussunnitelmassa sanotaan.

Arabiemiraattien Mars-ohjelma on vasta kuusivuotias, ja osaaminen on vielä yhdysvaltalaisten yhteistyökumppanien varassa, mutta ensimmäinen luotain on jo Marsin kiertoradalla. Asutuksen aikataulu, vuosi 2117, toki kuulostaa realistiselta.

Arabiemiraatit aikoo olla myös yksi valtioista, joiden kansalaisia ennen pitkää kävelee Kuun pinnalla. Toistaiseksi kaikki kuunkävijät ovat olleet yhdysvaltalaisia, ja heidänkin viimeisistä askelistaan Kuussa on pian puoli vuosisataa, mutta monella maalla on nyt matka-aikeita.

Yhdysvaltain edellisen hallinnon aikana varapresidentti Mike Pence ilmoitti, että Yhdysvallat nopeuttaa suunnitelmiaan: astronautit palaavat Kuuhun jo vuoteen 2024 mennessä. Avaruushallinto Nasa sanoi viimekuisessa tulevaisuuskatsauksessaan, että siitä pidetään edelleen kiinni.

Muun muassa Kiina ja Venäjä ovat sanoneet lähettävänsä Kuuhun omia taikonauttejaan ja kosmonauttejaan. Aikataulut eivät tosin ole yhtä kireitä ja vuodelleen ilmoitettuja kuin Nasalla. Senkin hankkeet ovat loppujen lopuksi kiinni siitä, miten kongressilta liikenee rahoitusta.

Euroopan avaruusjärjestö Esa puolestaan ilmoitti viime viikolla hakevansa pitkästä aikaa uusia astronauttioppilaita. Tiedotustilaisuudessa ei mainittu työpaikkana Marsia eikä suoranaisesti Kuutakaan mutta sen kiertoradalle rakennettava avaruusasema Lunar Gateway kyllä.

Se olisi nimensä mukaisesti portti Kuuhun, mutta Gatewayta ei aiota välietapiksi vain miehitetyille kuumatkoille, vaan myös matkalle Marsiin.

Taiteilijan näkemys Gatewaysta, jonka ensimmäiset elementit lennätetään Kuun kiertoradalle parin vuoden päästä. Kansainvälisen avaruusaseman ISS:n kumppanuksista Venäjä ei ole mukana Nasan hallinnoimassa Gateway-hankkeessa. Nasa

Tieteiskirjallisuutena alkaneet visiot ihmisten matkoista Marsiin tai sen kuihin ovat niin pitkällä, että Yhdysvallat on ilmoittanut jatkavansa Gatewaysta Marsiin jo ensi vuosikymmenellä. Nasa aikoo myös hoitaa astronautit pestin päätteeksi kotiin.

Niin ripeässä aikataulussa lienee enemmän toivetta ja politiikkaa kuin taattua tekniikkaa ja rahoitusta. Vaikka ihmisten lennättäminen Marsiin saattaisi onnistua Nasalta jo nyt, heidän paluunsa hengissä on vielä eri juttu.

Kaavailuja tulevaisuuden miehitetyistä Mars-lennoista on muillakin, myös Esalla, vaikka keväällä alkavassa astronauttihaussa siitä ei vielä puhuta.

Kuuohjelmassaan erittäin hyvin edennyt ja Marsin kiertoradalle juuri luotaimen lähettänyt Kiina tähtää miehitettyyn lentoon viimeistään 2050-luvulla. Tänä keväänä tai alkukesällä Kiina laskee luotaimestaan ensimmäisen mönkijänsä Marsin pinnalle.

Italialaisen matemaatikon Francesco Lana de Terzin kaavaileman ilmalaivan tarvitsema noste syntyi ilmasta tyhjennettyjen suurten säiliöiden avulla. Idea ja kaiverros ovat 1670-luvulta. AOP

Punertavana paistava Mars-planeetta on ollut ihmisten tiedossa aikojen alusta. Teleskooppien keksiminen teki siitä ja sen ympäriltä vähitellen paljastuneista kuista tieteiskirjallisuudessa suositun matkakohteen.

Varhaisinta Mars-scifiä oli saksalaisen astronomin Eberhard Kindermannin 1740-luvulla kirjoittama tarina Der Geschwinde Reise, "nopea matka". Siinä Marsiin matkustetaan airoilla avitetulla purjeveneellä, joka nousee avaruuteen Francesco Lana de Terzin edellisellä vuosisadalla esittämällä idealla.

Kindermannin tarina oli satua mutta perustana olivat tieteen senaikaiset käsitykset avaruusmatkailun mahdollisuuksista.

Häntä kannusti myös se ihmislajin ominaisuus, joka on aina ajanut meitä voittoihin ja vaikeuksiin ja edelleen innostaa pyrkimään myös avaruuteen: pohjaton uteliaisuus.

1800-luvulla tutkijoiden ja scifistien Mars-innostus kasvoi uusiin mittoihin, kun teleskoopit näyttivät osoittavan, että Marsissa oli kanavia. Jonkun oli täytynyt rakentaa ne! Ehkä Marsissa oli myös kaupunkeja! Teleskooppien kehittyminen kumosi nuo toiveet.

Ensimmäisessä Mars-lennostossa on seitsemän matkustaja- ja kolme rahtialusta. Astronautteja on 70. Leiri pystytetään päiväntasaajan lähelle. Ensijoukko liukuu siivekkäillä laskeutujilla Marsin napajäille, ajaa maastureilla 6 500 kilometriä leiripaikalle ja rakentaa sinne radan, jolle muut laskeutuvat. Sieltä myös noustaan lopuksi liitäjillä emoaluksiin. Saksasta Yhdysvaltoihin muuttaneen insinööri Wernher von Braunin 1940-luvun lopulla kirjoittama "Das Marsprojekt" rata-, polttoaine- ja muine laskelmineen oli kaikkien aikojen ensimmäinen teknisesti kattava suunnitelma miehitetyksi Mars-lennoksi. Tällaisilla pitkäsiipisillä aluksilla von Braun suunnitteli liidettävän Marsissa 1960-luvulla. Hänen aikanaan oletettiin, että Marsin kaasukehä on suurin piirtein yhtä tiheä kuin Maan ilmakehä. Nils Jorgensen / AOP

Hinkua Marsiin siis on ollut jo kauan, mutta onko edellytyksiä? Tiedollisesti ja teknisesti ne ovat vuosi vuodelta yhä paremmat; pelkän scifin vaihe on ohitettu kauan sitten. Mutta suunnitelman haurain osa, ihminen, ei ole muuttunut.

Maapallo on optimaalinen planeetta elimistöllemme. Mars ei täytä vaatimuksiamme ilman isoja apukeinoja.

  • Ilmakehän sijasta Marsilla on vain hyvin ohut kaasukehä. Siitä 95 prosenttia on hiilidioksia.
  • Maapallolla on tappavalta kosmiselta säteilyltä suojeleva kilpi, tehokas sisäsyntyinen magneettikenttä. Marsin aikoinaan kattanut magneettikenttä on huvennut vain laikuiksi.
  • Marsin painovoima on kolmannes Maan painovoimasta. Ero heikentäisi paineeseen tottuneita ihmisluita ja -lihaksia ja myös muun muassa näköä.
  • Marsin keskilämpötila on -60 astetta.
  • Marsin pinnan alta viime vuosina havaittu sula vesi on luultavasi aivan liian suolaista ylläpitääkseen elämää. Vesi on silti pulmista pienin, sillä Marsissa on paljon jäätä.

Jotta Marsissa voisi elää, ihmisen pitäisi loikata takaisin esihistoriaansa: parhaita asuinpaikkoja olisivat luolat. Ne tarjoaisivat suojaa myös Marsin kovilta tuulilta ja pölymyrskyiltä sekä meteoriiteilta, joita putoilee Marsiin enemmän kuin Maahan.

Lisäksi on otettava huomioon, miten ero muista ihmisistä koettelisi kaltaistamme laumaeläintä psykologisesti. Henkinen kantti on kynnyskysymys jo ISS:ssä, 400 kilometrin korkeudessa maapallon kiertoradalla.

Tällaiseksi taitelija arvelee Marsin ensimmäisten ihmisasukkaiden kotipihan.Nasa

Mars-lennoissa, saati asuttamisessa, ei kertakaikkiaan mikään kuulosta suoraviivaiselta. Miksi se ei silti ole vain scifiä, vaan arvostetut avaruushallinnot suunnittelevat sitä?

Avaruustutkimus on hyvin kallista. Avaruushallintojen rahoituksesta päättävät poliitikot. Asiat, jotka aiheuttavat paljon pöhinää, herättävät heidän huomionsa. Avaruustutkimuksessa eniten on aina kiinnostanut miehitettyjen lentojen lupaama seikkailuromantiikka.

Tutkimuksella on myös ulkopoliittinen puolensa. Kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto satsasivat täysillä kisaan siitä, kumpi iskisi ensimmäisenä lippunsa Kuun kamaraan. Rahahanat olivat apposen auki.

Myös Marsiin pyrittiin jo 1960-luvulla kiivaasti pitkälti samasta syystä, vaikka ei vielä miehitetyillä lennoilla. Läheskään yhtä avointa poliittista kilpailua valtioiden kesken ei käydä nyt, mutta ei se myöskään ole laantunut kokonaan.

Valtioiden lisäksi myös monille kansalaisille tuntuu olevan tärkeää, että avaruuteen lähetetään juuri heidän maansa edustaja.

Esan pääjohtaja Jan Wörner korosti viimeviikkoisessa tiedotustilaisuudessa, että Esan pian värväämät uudet astronautit ovat avaruudessa eurooppalaisia, eivät kotimaidensa edustajia.

Oli korostettava, koska pienten maiden edustajat tiukkasivat monta kertaa, milloin on esimerkiksi Irlannin vuoro saada astronautti avaruuteen. Suomessakin on muistutettu yhdysvaltalaisen astronautin Timothy Kopran suomalaisjuurista ja makusteltu sisunautti-sanaa.

Nasan astronautti Buzz Aldrin tervehti Yhdysvaltain lippua Kuussa heinäkuussa 1969. Neuvostoliitto oli voitettu. Nasa

Avaruustutkimus vie aikaa. Tulosta ei synny kvartaalissa. Suuren yleisön – ja samalla rahoittajien – huomio tuppaa kuitenkin olemaan kiinni uutuudenviehätyksestä

Juri Gagarinin nimi on kaikille tuttu, samoin Neil Armstrongin. Eugene Cemanin nimen taitaa harva tunnistaa, vaikka hänkin on niitä harvoja, jotka ovat käyneet Kuussa, yksi vain 12 ihmisestä. Hänen jälkeensä kukaan ei ole kävellyt Kuun kamaralla.

Ensimmäinen miehitetty lento Kuuhun keräsi ihmiset kaikkialla televisioiden ääreen, ja astronautit tekivät palattuaan maailmankiertueen, joka täytti katuvarret hurraajista.

Jo parin lennon jälkeen kansalaisten ja televisiokanavien mielenkiinto lentojen seuraamiseen hiipui, ja kohta kongressi pani rahahanat kiinni.

Apollo-ohjelman viimeiset lennot peruttiin, kun Nasan omakin katse oli jo uudessa lippulaivassa, avaruussukkulaohjelmassa. Sitäkään ei enää ole.

Jo kymmenen vuotta sitten Venäjän biolääketieteen instituutissa Moskovassa simuloitiin Mars lentoa: 240 päivän menomatkaa, 30:a työpäivää perillä ja 240 päivän paluuta. Avaruuspuvussa on Esan italialainen tutkija Diego Urbani. EPA

Jos – tai pikemminkin kun – ihmisiä lopulta lähtee Marsiin, mitä hyötyä siitä on tieteelle?

Ei yhtään mitään, vastaa Ilmatieteen laitoksen avaruustutkimuksen ja havaintoteknologian yksikön päällikkö Ari-Matti Harri.

Marsin ja koko aurinkokunnan tutkimuksen ja ymmärtämisen kannalta ihmistä ei tarvita mihinkään. Kuuhun lähettäminen oli teknisesti perusteltua, koska teknologian taso oli sen verran alhainen, että ihmistä tarvittiin monessa paikassa. Nykyään ihminen on pelkästään hidaste.

Miehitetyn lennon hintalappu on tavattoman paljon suurempi kuin kalliinkaan miehittämättömän mission, kuten viime viikolla Marsiin laskeutuneen Perseverance-mönkijän. Koko hankkeen hinnaksi alusta loppuun arvioidaan 2,2 miljardia euroa.

– Se on iso missio, mutta yhden miehitetyn lennon kuluilla tehtäisiin todennäköisesti satoja Perseverancen hintaluokan itsenäisiä tutkimushankkeita, sanoo Harri.

Perseverance on huippuvarusteltu liikkuva laboratorio. MEDA-sääasemassa on Ilmatieteen laitoksen ja Vaisalan mittalaitteita. Nasa / suomennokset Yle

Tiedeyhteisössä on myös miehitettyjen lentojen kannattajia. Heidän mielestään ihminen olisi esimerkiksi marsperänäytteiden ottajana parempi kuin tarkinkaan laite. Harri on eri mieltä.

– Miljoonasosalla kuluista tehtään hyvin hieno kaivajarobotti, joka kaivaa paljon paremmin kuin kymmenen astronauttia hakkujen kanssa.

Suhteellisen pienelläkin rahalla voi tehdä paljon hienoa, Harri sanoo.

Esan koko tiedebudjetti on samaa luokkaa kuin Nasan Mars-budjetti. Silti Esalla on meneillään ja tulossa monta isoa hanketta.

– Ensi vuonna lähtee jättiluotain tutkimaan Jupiterin kuita. Ilmatieteen laitos on siinäkin mukana.

Esan Mars Express -luotaimen ottamista kuvista laaditussa karussa näkymässä on Deuteronilus Mensaen alue. Siellä kohtaavat Marsin eteläiset ylängöt ja pohjoiset alangot.Esa / DLR /FU-Berlin

Marsiin asettumista on perusteltu myös geenipankkina, uuden alun turvaamisena ihmiskunnalle, jos maapallosta tulee elinkelvoton.

– Jotkut ovat sitä mieltä, että kun maapallo on saastutettu ja tuhottu, niin mennään Marsiin. Jos tuhotaan tämä mahtava paratiisi, jossa elämme, niin miten muka elettäisiin paremmin jossakin rotanpesässä Marsissa? kysyy Ari-Matti Harri.

Edesmenneen brittiläisen fyysikon Stephen Hawkingin esittämässä syyssä Harri sen sijaan näkee periaatteessa järkeä.

Hawking päätteli, että vaikka ison meteoriitin osuminen Maahan lähivuosisatoina on äärimmäisen epätodennäköistä, kymmenessätuhannessa tai jopa jo tuhannessa vuodessa se on jokseenkin varmaa. Huonoimmillaan törmäys voisi olla maailmanloppu.

– Jos siis meteoriitti tuhoaa maapallon, niin silloinhan mikä tahansa kolonia jossakin muualla tarjoaa turvaa ihmiskunnan jatkumiselle, Harri sanoo.

Taitelijan näkemys Nasan InSight-laskeutujasta Marsissa. InSightin työ antaa vastauksia myös Maan ja muiden kiviplaneettojen syntyhistoriasta. Nasa /JPL-Caltech

Perseverancen lisäksi Marsissa tekevät työtään Nasan Curiosity-mönkijä ja marsperää paikaltaan tutkiva InSight-laskeutuja.

Se pyrkii selvittämään marskuoren rakennetta ja liikkeitä sekä meteoriittien jälkiä, muinaisen lämmön jäänteiden siirtymistä planeetan sisällä ja Marsin heiluntaa kiertoradallaan.

Marsia kiertämässä puolestaan oli jo kolme Nasan, kaksi Esan ja yksi Intian luotain, kun Arabiemiraattien al-Amal ja Kiinan Tianwen-1 asettuivat omille kiertoradoilleen aiemmin tässä kuussa.

Eikö moisella laitemäärällä ala jo olla koossa tarpeeksi tietoa Marsista?

– Maapallon luonnosta, maaperästä ja ilmakehän käyttäytymisestä pystyttäisiin sanomaan aika vähän, jos meillä olisi muutama satelliitti ja kolmessa paikassa jokin kilkutin, joka käveleskentelee ja katselee täällä ympärilleen. Ei oikeastaan mitään, vastaa Ari-Matti Harri.

Esan Mars Express -kiertäjä on taitelijan näkemys mutta Marsin pinta sen ottama kuva.Esa / DLR / FU-Berlin

Maapalloa kiertää lähes kymmenentuhatta satelliittia, ja ympäri planeettaamme on satojatuhansia erilaisia havaintoasemia. Niiden avulla on opittu ymmärtämään tätä palloa, jolla me elämme, Harri sanoo.

– Marsin osalta ollaan hyvin alussa. Tiedetään suurin piirtein, miten kaasukehä käyttäytyy mutta ei pysytä tekemään ennusteita muutamaa päivää eteenpäin.

Siihen pitäisi pystyä, koska seuraavat askeleet Marsin tutkimuksessa ovat näytteiden hakua Maahan. Sitä Perseverance aloittelee kapseloimalla marsperästä näytteitä tulevaisuuden noutajaa varten.

– Jos Marsin pinnalle myös viedään viiden miljardin dollarin laboratorioita, niin täytyy tietää, ettei törmätä keskelle pölymyrskyä.

Esan Mars Express -luotain kuvasi tämän pölymyrskyrintaman vuonna 2018. Pölymyrskyt ovat Marsin eteläpuoliskolla tavallisia kesäisin, jolloin planeetta on lähimpänä Aurinkoa. Esa / DLR /FU-Berlin

Marsin pinnalla puolestaan voidaan tehdä operaatioita järkiperäisemmiksi ja tuottavammiksi, jos pystytään ennustamaan Marsin säätä ja näkyvyyttä. Harrin mukaan melko pienin panoksin pystyttäisiin jo toteuttamaan ihan tyydyttävä sääennustejärjestelmä.

– Ilmatieteen laitoksella on ollut pitkään kehitteillä pienten Mars-asemien verkosto, joka toimittaisi kylliksi säätietoa riittävän monesta paikasta. Yhdistettynä satelliittihavaintoihin pystyttäisiin tekemään Marsille ensimmäinen sääennustejärjestelmä.

Ilmatieteen laitos on keskustellut yhteistyöstä Nasan kanssa, sillä Nasalla on samanlaisia suunnitelmia. Järjestelmä maksaisi murto-osan vaikkapa yhden suuren kulkijahankkeen hinnasta, mutta tällä hetkellä tärkeimmäksi on kuitenkin valittu näytteiden nouto, Harri sanoo.

Ihmiset haluavat tuoda näytteitä Maahan, niin kuin Kuustakin tuotiin, mutta on se myös selvästi kannattavampaa kuin yrittää tutkia ne kaikki Marsissa, Harri myöntää.

– Tarvittavat analyysijärjestelmät ovat sen verran herkkiä ja suuria, että niiden raahaaminen Marsiin ja saaminen toiminnallisiksi on kalliimpaa kuin näytteiden tuominen Maahan.

Nasan laboratoriossa Pasadenassa Kaliforniassa rakennettu MOXIE -"happitehdas" pantiin mukaan Perseverance-mönkijään sen selvittämiseksi, onko Marsin kaasukehän hiilidioksista riivittävissä happea. Raketin laukaisemiseen Marsin pinnalta tarvitaan suuria happimääriä. Nasa / JPL-Caltech

Nasa on tutkinut jo pitkään, mikä olisi paras tapa tuottaa raketille polttoainetta Marsin pinnalla,

Ensi vaiheessa sitä tarvitaan, jotta miehittämätön noutaja voi käydä hakemassa Marsista näyterepun ja antaa sen kiertoradalla luotaimelle kiikutettavaksi Maahan.

– Hiilivetyjen generointi Marsissa on kyllä mahdollista, ja happeakin sieltä saadaan joko rikkomalla kaasukehän hiilidioksidia tai sitten marsperän vedestä. Sillä tavoin pystytään suhtkoht järkiperäisesti tuomaan näytteitä Maahan, sanoo Ari-Matti Harri.

Kenties näytteiden mukana Maahan tulee merkkejä Marsin muinaisesta mikrobielämästä ennen kuin maapallon elämää ehtii Marsiin.

Lue myös

Perseverancen laskeutumisen "seitsemän kauhun minuuttia" sujuivat tarkalleen suunnitelmien mukaan

Katso ja kuule

Nasan video laskeutumisesta ja ensimmäiset äänet Marsista

10 kysymystä ja vastausta: Solubiologi selittää Legojen avulla, miksi koronan virusmuunnokset ovat niin katalia: "Kuin huolimattoman timpurin työnjälki"

Tue, 23/02/2021 - 16:57

Koronaviruksen muunnokset herättävät epävarmuutta Suomessa. Maailmalla kiertää tällä hetkellä useita eri variantteja.

Suomessa koronaviruksen muunnoksen aiheuttamia tapauksia oli maanantaina ilmoitettu yhteensä 556. Näistä valtaosa oli Britannian virusmuunnosta.

Tamperelainen solubiologi, akatemiatutkija Teemu Ihalainen lupautui raottamaan virusmuunnosten maailmaa kansantajuisesti. Mitä ne oikein ovat, kuinka vaarallisia ne ovat ja mitä niistä voi seurata?

Vastauksissa on hyödynnetty myös THL:n tietopakettia virusmuunnoksista.

1. Onko virusten muuntuminen tavallista?

Virusten muuntuminen on hyvin tavallista. Se on luonnollinen osa virusten elämää. Muuntuminen johtuu viruksen perimän monistuksessa tapahtuvista virheistä eli mutaatioista.

Infektiossa viruksia syntyy lisää kuin liukuhihnalla, tällöin osaan tulee virheitä. Osa virheistä on niin isoja, että kyseinen virus menettää toimintakykynsä. Osa pienemmistä muutoksista saattaa vain muuttaa viruksen toimintaa, ihmisten kannalta parempaan tai huonompaan suuntaan.

Tämä on vähän kuin huolimattoman timpurin työnjälki lautoja naulatessa: osa nauloista jää näkyviin, osa ei, joihinkin lautoihin ei tule nauloja ollenkaan.

Koronaviruksen eli SARS-CoV-2:n perimään kertyy mutaatioita keskimäärin noin 1–2 kuukaudessa, mikä ei ole tämäntyyppisen viruksen kohdalla kovin nopea tahti. Tämä johtuu viruksen harjoittamasta ”laadunvalvonnasta”, eli monistusliukuhihnaa valvotaan tarkemmin ja virheitä yritetään korjata.

2. Mitä viruksille tapahtuu käytännössä siinä hetkessä, kun ne muuntuvat?

Muutos eli viruksen perimän mutaatio voi vaikuttaa viruksen rakenteeseen. Viruksen toiminta perustuu sen rakenteeseen ja rakenteellisiin osiin eli proteiineihin. Muutos johtaa jonkin proteiinin toiminnan muuttumiseen. Muutos voi olla viruksen elinkierron tai infektion kannalta hyödyllinen, haitallinen tai merkityksetön.

Sama pätee siihen, miten meidän immuunipuolustuksemme tunnistaa viruksen. Immuunipuolustus tunnistaa viruksen tunnustelemalla sen rakenteita tai rakenteiden osia. Jos rakenne muuttuu, immuunipuolustus ei välttämättä tunnista sitä.

Asiaa voi lähestyä myös Lego-vertauksen avulla. Jos Lego-rakennuksesta muuttaa pari palaa, se tuntuu käden alla erilaiselta, vaikka se muutoin olisikin sama rakennus.

Virusmuunnoksia tunnistetaan sekvensoimalla eli määrittämällä koko viruksen perimä tai osa siitä koronanäytteestä. Silja Viitala / Yle 3. Miten niiden toiminta muuttuu?

Toiminnan muuttuminen riippuu täysin mutaation laadusta ja siitä proteiinista, johon mutaatio kohdistuu. Esimerkiksi viruksen pinnassa olevan proteiinin muuttuminen voi vaikuttaa siihen, miten virus pääsee solujen sisään. Jokin toinen mutaatio jossain toisessa proteiinissa voi vaikuttaa vaikkapa viruksen perimän monistumisen tehokkuuteen.

4. Miksi muuntunut koronavirus tarttuu helpommin?

Tätä ei vielä tarkkaan ymmärretä. Esimerkiksi brittivariantin kohdalla tiedetään, että viruksen pinnan piikkiproteiinissa on ainakin kolme isompaa muutosta, jotka voivat vaikuttaa tämän proteiinin toimintaan. Yksi muutoksista todennäköisesti lisää viruksen tarttumista kohdesoluunsa. Asiaa pitää tutkia lisää.

Aikaisemmin viime vuoden keväällä levisi nopeasti niin sanottu D614G-variantti. Se vaikutti taas piikkiproteiinin määrään viruksen pinnassa. Tämä muutos lisäsi todennäköisesti sitä, miten helposti virusmuunnos tarttuu.

5. Miten virusmuunnokset löydetään?

Muunnokset löydetään sekvensoimalla eli määrittämällä positiivisesta koronanäytteestä koko viruksen perimä tai tiettyjä osia siitä. Normaali diagnostiikka ei yleensä tee eroa eri viruskantojen välillä, vaan kannan varmistaminen vaatii lisätöitä.

Kaikkia todettuja tartuntoja ei Suomessa sekvensoida, vaan näytteistä tutkitaan otos.

Tietokoneella piirretty kuva koronaviruksesta. Oikeasti rakenteet eivät näyttäydy punaisena. Alissa Eckert & Dan Higgins / CDC 6. Mitä vaikutusta ihmisille voi olla koronavirusten muuntumisesta?

Monenlaista, riippuen jälleen muunnoksen laadusta. Pahimmillaan viruksen pinnan rakenteet muuttuvat niin, että rokotteen synnyttämä immuunivaste ei enää tunnista pinnan uusia ”Legoja”.

Toisaalta myös itse viruksen toiminta voi muuttua. Se voi monistua nopeammin, olla joiltain osin kestävämpi tai muuten tehokkaampi.

Täytyy muistaa, että virusinfektiossa ja epidemioissa pätevät evoluution lait. Ne viruskannat yleistyvät, mitkä tuottavat enemmän viruksia, jotka taas pääsevät infektoimaan uusia isäntiä. Ei ole lainkaan itsestään selvää, että ihmiselle vaarallisin virusmuoto leviäisi ihmispopulaatiossa parhaiten.

Koska virusmuunnos tarttuu tämän hetken tiedon mukaan helpommin, se sairastuttaa todennäköisesti enemmän ihmisiä kuin alkuperäinen virus.

Britannian hallituksen asiantuntijaryhmän mukaan virusmuunnos saattaa myös johtaa kuolemaan aiempaa herkemmin. Vaikka virusmuunnos ei olisi sen tappavampi kuin aiemmatkaan, nopea leviäminen tarkoittaa käytännössä aiempaa suurempaa kuolleisuutta. Mitä enemmän sairastuneita, sitä enemmän todennäköisesti myös kuolleita.

Yksi uhka on myös se, että ihminen voi sairastua virusmuunnoksen vuoksi koronavirukseen uudestaan. Etelä-Afrikassa tutkijat huomasivat viruksen muuntautuneen niin paljon, etteivät vanhat vasta-aineet välttämättä enää tunnista sitä.

7. Antaako rokote suojan virusmuunnoksia vastaan?

THL kertoo, että nykytiedon mukaan nyt käytössä olevat koronarokotteet antavat suojaa myös Suomessa tavattuja virusmuunnoksia vastaan. Rokotteiden suojateho voi kuitenkin olla tiettyjä muunnoksia vastaan heikompi.

Todennäköistä on THL:n mukaan, että rokotteet suojaavat tehokkaasti taudin vakavilta muodoilta. Muutokset suojatehossa koskevat nykyisen tiedon mukaan kaikkia koronarokotteita. Tämän lisäksi rokotteita yritetään päivittää nopeasti. Jo syksyllä jakelussa on todennäköisesti muunnoksiin erittäin hyvin tepsiviä rokotteita.

8. Mitä muuntuneita koronaviruksia nyt tunnetaan?

Eri koronaviruskantoja on jo lukemattomia. Näistä kuitenkin valtaosa on sellaisia muunnoksia, että viruksen toiminta ei varsinaisesti ole muuttunut. Ikään kuin kirjasta muuttuisi vain muutama sana ja siten kirjan sisältö pysyisi käytännössä samana. Eniten huolta aiheuttavat kannat, joissa on toiminnallisia muutoksia, eli ”kirjaan” on kirjoitettu kokonaan uusi kappale tai osia poistettu kokonaan. Näitä kantoja on esimerkiksi Britannian Etelä-Afrikan ja Brasilian kannat.

Suomessa eniten tapauksia on aiheuttanut Britannian virusmuunnos. Se löydettiin joulukuussa 2020. Muutokset ovat geenissä, joka sisältää viruksen pinnalla sijaitsevan piikkiproteiinin valmistusohjeen. Piikkiproteiinin avulla koronavirus tunkeutuu ihmisen soluihin. On arvioitu, että tämä virusmuunnos tarttuu helpommin kuin aiemmin kiertänyt viruskanta.

Suomesta on löytynyt myös Etelä-Afrikan virusmuunnosta. Etelä-Afrikassa havaittu virustyyppi kehittyi todennäköisesti syksyllä 2020. Myös tällä viruskannalla muutokset ovat geenissä, joka sisältää viruksen pinnalla sijaitsevan piikkiproteiinin valmistusohjeen. Etelä-Afrikan virusmuunnos eroaa kuitenkin Britannian muunnoksesta.

Brasilian virusmuunnos havaittiin Japanissa matkailijoilla maahantulotestauksen yhteydessä. Se on todennäköisesti peräisin Brasiliasta. Vaikka tämä virusmuunnos ei ole läheistä sukua edellä mainituille virusmuunnoksille, myös tässä on mutaatioita geenissä, joka sisältää piikkiproteiinin valmistusohjeen. Piikkiproteiinin avulla koronavirus tunkeutuu ihmisen soluihin. Sitä on helmikuussa 2021 todettu myös Suomessa.

Täällä löytyy kattavaa tietoa, mitä virusmuunnoksista tiedetään ja miten ne ovat levinneet eri maissa.

9. Miten virusmuunnoksia voi välttää?

Uusien virusmuunnosten leviämistä voi ehkäistä samoilla keinoilla kuin koronaviruksen tarttumista eli noudattamalla viranomaisten suosituksia, välttämällä muiden ihmisten läheistä kohtaamista ja suojautumalla.

  • pidä yli kahden metrin turvaväli muihin
  • huolehdi hyvästä käsi- ja yskimishygieniasta
  • käytä kasvomaskia, kun liikkuu paikoissa, joissa on muita ihmisiä
  • mene koronatestiin, jos saat vähäisiäkään koronan oireita
10. Tuleeko koronasta aina vain uusia muunnoksia vai loppuuko se joskus maailmasta?

Tämä on hyvä kysymys ja vain aika näyttää, miten käy. Todennäköisesti koronavirus ei katoa ihmispopulaatiosta, mutta se muuttuu rokotusten avulla hyvin harvinaiseksi tai lieväoireiseksi.

Espanjantauti on ollut kaikkien aikojen tuhoisin influenssapandemia, mitä on usein verrattu koronavirukseen. Myös espanjantaudissa oli eri muunnoksia. Siihen kuoli 30–100 miljoonaa ihmistä. Espanjantaudin tappavin vaihe kesti pari vuotta 1918–1920.

Espanjantautia aiheuttavan viruksen uskottiin hävinneen maailmasta epidemioiden jälkeen. 2000-luvulla tutkijat onnistuivat jäätyneistä uhreista saatujen kudosnäytteiden avulla luomaan vaurioituneista geeneistä viruksen uudelleen.

Lue lisää:

Katso, miten koronaviruksen muunnokset leviävät ja mitä ne aiheuttavat – selvitimme, mitä mutaatioista nyt oikeasti tiedetään

VTT:n toimitusjohtaja Antti Vasara: EU:n elvytysrahat pitäisi suunnata tulevaisuuden aloille

Sat, 20/02/2021 - 08:05

– On Suomen etu, että esimerkiksi kvanttiteollisuus lähtisi Suomessa kasvamaan, sanoo VTT:n toimitusjohtajaYkkösaamussa lauantaina Seija Vaaherkummun haastattelussa.

Suurimmat jarrut uusien teknologioiden kehittämiselle Suomessa ovat Vasaran mukaan Suomen pienuus ja kysymys siitä kuinka rohkeasti täällä lähdetään uudistamaan.

– Suomi on pieni maa, täällä ei voi olla kaikkien alojen huippuja. Yksi kysymys on miten saadaan investoinnit toteutumaan Suomessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut laskua siinä, kuinka paljon Suomi panostaa teknologiahankkeisiin, toteaa Vasara.

Esimerkiksi VTT:n yhteistyössä IQM yhtiön kanssa kehittämä kvanttitietokone olisi yksi innovaatio, jonka odotetaan tuovan uusia tutkimus ja liiketoimintamahdollisuuksia.

– Yhdysvallat on erittäin pitkällä. Eurooppa on kunniallisesti kisassa menossa ja Suomessa on alalla pitkät perinteet ja olemme Euroopassa kärkeä, toteaa Vasara.

Ihmiskunnan ratkaisut ilmastonmuutokseen tuovat toivoa ja hyvinvointia

Ihmiskunnan suurimmat ongelmat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vaikuttavat jokaisen arkeen kaikkialla maailmassa.

– Luonnon monimuotoisuuden ehtyminen voi ensimmäisenä näkyä esimerkiksi elintarvikkeiden hinnassa. Hyönteiskato, ylikalastus ja maaperän köyhtyminen vaikuttavat ihmiskunnan kykyyn tuottaa ravintoa ja sitä kautta ruoan hintaan, sanoo VTT:n toimitusjohtaja Antti Vasara.

VTT on mukana etsimässä ratkaisuja ruokahävikkiin ja maailman ravintopulaan kehittämällä uusia innovaatioita, joiden avulla voidaan vähentää hävikkiä, siirtyä kasvispainotteisempaan ruokavalioon sekä tuottaa valkuaisaineita bioreaktoreissa tuotantoeläinten sijaan.

– Nämä ovat tapoja, joilla voidaan vähentää painetta tavalliselta maataloudelta, sanoo Vasara.

Pelosta pitäisi siirtyä toivoon

Toimitusjohtaja Vasara haluaisi, että puhe ilmastonmuutoksesta tuottaisi kauhistelun sijaan toivoa.

– Keskustelu toisinaan keskittyy liikaa siihen, onko ilmastonmuutos totta ja mitä uhkia ja luopumista sen ratkaiseminen synnyttää. Asia pitäisi kääntää juuri toisinpäin eli toivoksi siitä, että ihmiskuntana meillä ei ole vaihtoehtoa olla ratkaisematta tätä haastetta, ja että juuri ne ratkaisut tuovat sitä toivoa ja hyvinvointia.

Vaikka globaalit uhkakuvat ilmastonmuutoksesta voivat ahdistaa, kaikki voivat olla osa ratkaisua. Vasara toivoo, että ilmastoahdistus muuttuisi ilmastotoiminnaksi.

– Paras ratkaisu nuorten ilmastoahdistukseen on opiskella sellaista alaa, jossa pääsee ratkaisemaan ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita ja siten olla osa ratkaisua. Ilmastonmuutoksen kaltaiset systeemiset haasteet ratkotaan vain monitieteellisellä yhteistyöllä, joten siinä mielessä vaihtoehtoja riittää kaikille.

Ennakointi on ollut koronavuoden tärkeimpiä oppeja

Koronavuoden aikana monen yrityksen liiketoiminta mureni alta. Nyt niin yritykset kuin muu yhteiskuntakin odottavat palautumista normaalitilanteeseen rokotteiden avulla.

Niitäkin tapauksia löytyy, joissa yritykset lähtivät uudistamaan omaa toimintaansa, ei vain hienosäätämällä vaan mullistamalla omaa toimintaansa.

– Ne avasivat ihan uusia mahdollisuuksia kasvulle ratkaisemalla koronatilanteeseen liittyviä haasteita. Siinä mielessä ennakointi ja jatkuva muutos ovat koronavuoden tärkeimpiä oppeja, sanoo Vasara.

Lue lisää

Bill Gates listaa, mitä ilmastonmuutoksen eteen pitäisi tehdä: puhdasta sähköä ja roppakaupalla mullistavia teknologioita

Yksi oli hengissä 20 vuoden pakkotyön jälkeen – Suomi karkotti vankeja Siperiaan jo paljon ennen Stalinia

Fri, 19/02/2021 - 16:30

Yhdeksän kovan luokan rikollista odotteli Viipurissa matkan alkua.

Pian heidät luovutettaisiin venäläisviranomaisille ja yhteys koti-Suomeen katkeaisi, todennäköisesti lopullisesti.

Elettiin heinäkuuta vuonna 1826.

Kesä oli heleimmillään, joten alkumatka Pietariin ja edelleen Moskovaan sujuisi siedettävästi. Kahleet tosin aiheuttaisivat hiertymiä.

Säätila ehtisi kuitenkin muuttua moneen otteeseen ennen kuin Suomen historian ensimmäiset Siperiaan karkotetut vangit pääsisivät perille.

Edessä oli 7000 kilometrin matka ja se taitettaisiin jalan. Kaksi päivää kävelyä, päivä lepoa.

Perillä Itä-Siperian pahamaineisessa Nertsinskin kaivoksessa oltaisiin joskus vuoden 1828 alkupuolella, puolentoista vuoden marssin jälkeen.

Vielä oli kuitenkin käytävä parturissa.

Miehiltä leikattaisiin puoli päätä kaljuksi, jotta he erottuisivat ja vartiointi olisi helpompaa. Venäläiset vartijasotilaat tiesivät kokemuksesta, että näin kesäaikaan pakoyrityksiä tulisi olemaan useita.

He tiesivät myös, että kaikki eivät pääsisi perille. Joka kahdeskymmenes kuolisi matkan aikana.

Etappiasema Siperiaan karkotettujen matkan varrelta. Siperian itäosiin oli Suomesta noin 7000 kilometriä ja matka taitettiin kävellen.Museovirasto Englanti karkotti vankinsa Australiaan, Venäjä Siperiaan

Venäjällä Siperiaan karkotuksista oli 1800-luvun alussa jo pitkä kokemus. Ensimmäinen maininta on vuodelta 1593.

Uralin itäpuolinen alue oli pikkuhiljaa 1500-luvun aikana liitetty valloituksin Venäjään.

Uudisasukkaita Eurooppaa suuremmalle ja sääoloiltaan ankaralle alueelle oli kuitenkin vaikea houkutella. Eikä talonpoikien muuton estänyt maaorjuus helpottanut tilannetta.

Karkotus toimisi paitsi rangaistuksena, myös keinona asuttaa Siperia.

– Siperia oli kuin Amerikan länsi. Viranomaiset pyrkivät asuttamaan uutta maata ja liittämään sen näin kiinteämmin osaksi ydinaluetta, sanoo väitöstutkija Miikka Vuorela.

Vuorela on tutkinut suomalaisia rikoksia ja rangaistuksia autonomian ajalla 1809–1917, jolloin Siperiaan karkotukset olivat oleellinen osa rangaistusjärjestelmää. Vuorelan väitöskirja Autonomian ajan rikos ja rangaistus oikeustilaston valossa tarkastettiin perjantaina Helsingin yliopistossa.

Miikka Vuorelan mukaan karkotukset olivat kainalosauva, jolla Suomi nilkutti eteenpäin vanhan rangaistusjärjestelmän kanssa.Tiina Jutila / Yle

Toinen vertailukohta on Britannia, joka lähetti vankejaan ensin Amerikkaan ja Yhdysvaltojen itsenäisyyden jälkeen Australiaan. Varsinkin Australiassa tavoitteena oli synnyttää mantereelle brittiläinen kolonia, ja siinä myös onnistuttiin.

Niin Britanniassa, Venäjällä kuin Suomessakin karkotusten taustalla vaikuttivat valistuksen aatteet: kuolemantuomio alettiin kokea julmaksi ja sivistymättömäksi rangaistukseksi ja siitä haluttiin eroon.

Kuolemantuomion muuttaminen elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi puolestaan tarkoitti vankimäärän kasvua ja pakotti kalliiseen vankilarakentamiseen.

1800-luvun alussa vankiloita sellaisina laitoksina kuin ne nykyään käsitetään ei Euroopassa juuri ollut. Vangit sijoitettiin linnoihin tai linnoituksiin, joissa oli sotilaita heitä valvomassa. Ylipäänsä vankeusrangaistus oli nykyistä vähäisempää ja tuomioina suosittiin fyysiseen terveyteen kohdistuvia rangaistuksia, kuten ruoskintaa.

Vankilarakentamiselta välttyi, jos valtiolla sattui olemaan meren takaisia siirtomaita tai Siperian kaltainen etäinen ja loputon maa-alue. Vangit voitaisiin lähettää sinne, tekemään työtä, rakentamaan yhteiskuntaa. Siellä kaukana he eivät uhkaisi kunniallisia ihmisiä, eivätkä olisi heidän elätteinään.

Venäjään kuuluva Suomi tarttui tähän mahdollisuuteen.

Kahleet hidastivat, mutta eivät estäneet vankien karkaamista.Carl Jahn / Museovirasto Mieluummin Siperiaan kuin Viaporiin

Suomalaisvankien oloista Siperiassa ei tiedetä kovin paljoa. Dokumentointivastuu oli venäläisviranomaisilla, eivätkä he erotelleet vankeja kansalaisuuden mukaan.

Jotain kuitenkin tiedetään muun muassa alueella vierailleiden tutkimusmatkailijoiden sekä siirtoloihin palkattujen pappien kertomuksista. Siperiasta karanneita ja Suomeen asti päässeitä vankeja myös haastateltiin innokkaasti sanomalehdissä.

Alpo Juntusen vuonna 1983 julkaistu Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomian aikana ja karkotetut Siperiassa on perusteos aiheesta.

Alkuun Siperiaan lähetettiin vain elinkautisvankeja, ja ainoastaan miehiä. He päätyivät joko raskaaseen kaivostyöhön tai lähes yhtä raskaaseen tehdastyöhön Siperian kaukaisimpiin osiin, Baikal-järven itäpuolelle, muun muassa Nertsinskiin.

Nertsinsk oli tunnettu epäinhimillisistä oloistaan ja kesäisin tapahtuneista vankien joukkopaoista. Vankeja käytettiin työvoimana hopea-, lyijy- ja kultakaivoksissa, valimoissa, viina- ja suolatehtaissa sekä erilaisissa rakennus- ja aputöissä.

Suomalaisista vangeista yhden tiedetään selvinneen hengissä 20 vuoden pakkotyötuomiosta.

Pahimmat rikolliset päätyivät Siperian itäisimpiin osiin. Jenisei-joen varressa (kuva A) ja Omskin alueella (kuva B) oli suomalaissiirtoloita, joissa olosuhteet olivat siedettävämmät.Jyrki Lyytikkä / Yle

1840-luvulta lähtien karkotettujen joukko laajeni. Myös naisia alettiin passittaa Siperiaan, samoin muita kuin elinkautisvankeja. Siperiaan päätyi myös paljon irtolaisina vangittuja, jotka anoivat tuomion muuttamista karkotukseksi.

Jotkut todellakin halusivat Siperiaan. Se kertoo karua kieltään Suomen vankilaoloista 1800-luvulla.

– Kun prokuraattorilta, ylimmältä laillisuusvalvojalta, kysyttiin, voidaanko vankeja karkottaa Siperiaan, hän vastasi: koska Suomen vankilaolot ovat niin umpisurkeat, eivät asiat Siperiassa ainakaan huonommin voi olla, Miikka Vuorela kertoo.

Pysyvää asuntoa tai työpaikkaa vailla olleet irtolaiset määrättiin Suomen ainoaan rangaistusvankilaan, Viaporiin. Tulevaisuuden näkymä ei ollut ruusuinen. Moni pysyi Viaporissa kuolemaansa asti, sillä vapautuminen olisi edellyttänyt työn ja asunnon saantia, mikä useimmiten oli Viaporista käsin mahdotonta järjestää.

– Vaihtoehtoina oli aloittaa uusi elämä Siperiassa tai virua Viaporin kurjuudessa loppuelämä. Monelle valinta oli helppo.

Suomenlinnassa vankityrmiä oli muun muassa Hamilton-Polhemin muurissa, jossa sijaitsee nykyisin Tullimuseo.Tiina Jutila / Yle

Siperiassa irtolaiset saattoivat elää suhteellisen vapaasti. Monet työskentelivät esimerkiksi maanviljelijöinä tai käsityöläisinä. Seurana oli usein maanmiehiä, sillä suomalaiset asutettiin omiin siirtoloihinsa, jotka sijaitsivat lähempänä Eurooppaa kuin Nertskinskin kaivokset.

1800-luvun edetessä matkanteko helpottui. Kävely vaihtui rekeen, veneeseen tai jopa junakyytiin.

Siperialla oli vielä yksi valttikortti Suomen vankiloihin verrattuna:

"Siperiasta voi paeta, mutta Kakolasta ei" vastasi eräs vanki Mathilda Wredelle tämän ihmetellessä syytä Siperiaan lähdölle.

Kaikkiaan Siperiaan päätyi autonomian aikana 3321 suomalaista. Heistä neljäsosa oli elinkautisvankeja, loput eli enemmistö oli irtolaisia ja muita vankeja.

– 1870–80-luvuilla Siperiassa oli yhtä paljon suomalaisia kuin Suomessa oli vankeja. Suomella oli siis toinen vapausrangaistusjärjestelmä Siperiassa, Miikka Vuorela huomauttaa.

Suomen vankilaverkosto, muun muassa Turun Kakola, rakennettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kuva on vuodelta 1867.J. Reinberg / Museovirasto Karkotetut unohdettiin Siperiaan

1800-luvun loppupuolella kritiikki Siperiaan karkoituksia kohtaan alkoi kasvaa.

J.V. Snellman ihmetteli, eikö vankeja voitaisi mieluummin pistää viljelemään kotimaisia erämaita kuin lähettää heidät rakentamaan Siperiaa.

Sanomalehdissä ilmestyneistä vankikarkurien haastatteluista muodostui myös ehkä todellisuutta myönteisempi kuva olosuhteista Siperiassa. Suomessa alettiin kyseenalaistaa Siperiaan karkotusten pelotevaikutus.

Tärkeimmät syyt karkotusten loppumiselle olivat kuitenkin 1880-luvulla toteutetut rikoslain uudistus ja vankilaverkoston rakentaminen. Siperian sijaan kovat rikolliset päätyivät Turun Kakolaan tai Helsingin Sörnäisten vankilaan.

Viimeiset karkotukset tapahtuivat vuonna 1888.

Sen jälkeenkin suomalaisia lähetettiin Siperiaan – tunnetuimpana P.E. Svinhufvud – mutta kyse oli poliittisista tuomioista, ei Suomen lakiin perustuneista rangaistuksista. Oma lukunsa ovat Stalinin vainoissa 1930-luvulla Siperiaan lähetetyt suomalaiset.

Häät Siperiassa Bugenen suomalaissiirtokunnassa. Kuvan aviopari on kirkon työntekijöitä, vankien avioituminen oli harvinaista.Museovirasto

Mutta mitä tapahtui Siperiaan karkotetuille suomalaisille sen jälkeen, kun järjestelmä lakkautettiin?

– He eivät päässeet koskaan takaisin Suomeen. Asiasta käytiin pitkä poliittinen keskustelu 1900-luvun alussa. Silloin havahduttiin siihen, ettei kukaan tiennyt, keitä Siperiassa oli, Miikka Vuorela sanoo.

Koska karkotukset oli lopetettu jo parikymmentä vuotta aiemmin, ymmärrettiin, että Siperiassa olevien suomalaisten täytyi olla jo iäkkäitä. Lopputulos oli se, ettei heitä haluttu köyhäinhoidon rasitteeksi ja he saivat jäädä omiin oloihinsa.

Karkotettujen ja heidän jälkeläistensä kohtaloista tutkija Miikka Vuorelalla ei ole tietoa. Hän epäilee, ettei Siperiassa ole enää juurikaan jälkiä suomalaisyhteisöistä – suomalaisten määrät olivat kuitenkin aika pieniä, ja harvan tiedetään perustaneen perhettä.

Suomen kriminaalipolitiikkaan Siperiaan karkotuksilla sen sijaan oli merkittävä vaikutus.

– Karkotukset olivat kainalosauva, jonka avulla oli mahdollista nilkuttaa eteenpäin vanhan rangaistusjärjestelmän kanssa.

Rikoslain uudistus ja vankilaverkoston rakentaminen tulivat karkotusten vuoksi 30–40 vuotta muita Pohjoismaita perässä.

Kun ne lopulta 1880-luvulla toteutettiin ja karkotukset lopetettiin, Suomi siirtyi moderniin rangaistusjärjestelmään: terveyteen kohdistuneista rangaistuksista siirryttiin vapauteen ja omaisuuteen kohdistuviin rangaistuksiin - järjestelmään, joka on yhä käytössä.

Lue myös:

Siperiassa vankileirillä raatoi myös suomalaisvankeja – Suljetussa kaupungissa elämä on yhä eristynyttä

Stalin rakasti elokuvia, himoitsi nuoria tyttöjä eikä uskaltanut jättää henkiin ketään, joka oli mahdollinen vastustaja

Nasan Mars-mönkijä ja sen suomalaiset laitteet pääsivät turvallisesti punaiselle planeetalle – "seitsemän kauhun minuuttia" sujuivat tarkalleen suunnitelmien mukaan

Thu, 18/02/2021 - 22:56

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan Perseverance-mönkijä laskeutui pehmeästi Marsin pinnalle muutamia minuutteja ennen yhtätoista torstai-iltana Suomen aikaa. Perseverance, jonka nimi tarkoittaa sitkeyttä, on Nasan viides kulkija Marsin punaisella pinnalla.

Viime heinäkuussa alkanut 473 miljoonan kilometrin lentomatka päättyi onnellisesti, kun aluksen laskeutuja saatteli lastinsa kaapelien varassa Marsin pinnalle.

Mars-missioiden kielessä laskeutuminen on "seitsemän kauhun minuuttia", joiden aikana lennonjohto ei voi kuin odottaa. Radiosignaali Maasta ei ehdi apuun, jos jotakin menee pieleen.

Tultuaan Marsin liepeille luotain pudotti avaruuteen aurinkopaneelit ja polttoainesäiliön. Niille ei ollut enää käyttöä, kun pitkä matka planeettojen välillä oli taitettu.

Kymmenen minuuttia myöhemmin alus saavutti Marsin kaasukehän ja "kauhun minuutit" alkoivat tikittää. Monivaiheisen laskeutumisen onnistuminen oli laskeutujan tietokoneen vastuulla.

Robottipilotin piti pystyä päättämään kovassa vauhdissa, vaatiko laskeutuminen haastavan kuhmuraiseen maastoon ja poikkeuksellisen tarkkarajaiseen kohteeseen viime hetken säätöä.

Saatuaan suojattinsa turvallisesti marsperälle, laskeutuja käytti viimeisen polttoainetilkkansa lennähtääkseen niin kauas, että saattoi tömähtää Marsin pintaan mönkijää vaarantamatta.

Laskeutumisen vaiheet näkyvät Nasan etukäteen julkaisemassa animaatiossa. Laskeutuja kuvasi ne myös todellisuudessa. Video saataneen julkaistavaksi ensi viikolla.

Videon lähettäminen ja muu yhteydenpito Maan ja Perseverancen välillä hoituu Marsia kiertävien luotainten muodostaman releverkon kautta. Kolme kiertäjistä kuuluu Nasalle ja kaksi Euroopan avaruusjärjestölle Esalle.

Kun ne ovat radallaan Perseverancen yllä, se voi soittaa niiden kautta kotiin useita kertoja päivässä.

Vaikka Perseverancea ja muita Kuun- ja Marsin-kulkijoita on alettu puhekielessä kutsua mönkijöiksi, Perseverance on todellisuudessa yli puolentoista miljardin euron hintainen rullaava huippulaboratorio.

Kooltaan se on pienen katumaasturin luokkaa. Painoa on hieman yli tuhat kiloa.

Runko on sama kuin Curiositylla, Marsissa yhdeksättä työvuottaan uurastavalla Nasan edelliselle mönkijällä. Renkaita on kuitenkin tukevoitettu ja niiden profiilia muutettu, jotta Marsin hieno hiekka ei tuottaisi liikkumiselle samanlaisia pulmia kuin Curiositylla on ollut.

Curiosityyn verrattuna Perseverance on myös varsin itsenäinen eli kykenevä suunnitelemaan itse reittejä, joille se uudenlaisilla renkaillaan rullaa.

Perseverance ei jätä renkaillaan salaviestiä Marsin pintaan Curiosityn tavoin. Sen renkaiden jäljissä toistuu morsemerkkeinä "JPL", kunnianosoitus Nasan avaruustekniikkakeskukselle, sen nimen lyhenne. Nasa / JPL Caltech

Myös tutkimuskapasiteetissa on paljon uutta, ei vähiten kiinnostavana kyky porata ja tallettaa näytteitä marsperästä. Perseverance sinetöi näyteputket odottamaan noutajaa, joka tulee käväisemään sen luona, aikaisintaan kuitenkin vasta vuosikymmenen lopussa.

Mönkijäsisarukset sen sijaan eivät koskaan kohtaa. Curiosityn työalue on tuhansien kilometrien päässä Perseverancen laskeutumispaikasta.

Perseverancen voimanlähde on Curiosityn tavoin ydinparisto, joka perustuu plutoniumin hajoamiseen. Aurinkopaneeleilla energiansaanti olisi liian riippuvaista auringonvalon saatavuudesta eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Myös Marsin hienonhieno tomu olisi paneeleille riesa.

Energianlähde on suunniteltu toimimaan 14 vuotta. Perseverancen toiminta-ajaksi on tässä vaiheessa määritelty yksi Marsin vuosi eli vajaat kaksi Maan vuotta. Käytännössä Mars-mönkijät ovat olleet hyvin paljon pitkäikäisempiä.

Kun Opportunity nujertui hiekkamyrskyyn toissa vuonna, 90 päiväksi suunniteltu työaika oli venynyt 60-kertaiseksi.

Muutamaa viikkoa aiemmin laskeutunut kaksoissisar Spirit joutui luovuttamaan vuonna 2010 juututtuaan auttamattomasti hiekkaan. Työaikaa oli kuitenkin kertynyt 20 kertaa niin paljon kuin Nasa oli suunnitellut.

Jo ensimmäinen mönkijä, vuonna 1997 laskeutunut Sojourner, ylitti aikatavoitteensa 12-kertaisesti, kun seitsemän päivää venyivät 83 päiväksi.

Perceverancen instrumenteilla tutkitaan Marsin geologiaa, kaasukehää ja ympäristöolosuhteita ja etsitään mahdollisia biosignaaleja eli merkkejä elämästä.Nasa / suomennokset Yle

Perseverancen mittalaitteiston MEDA-sääasema on osittain suomalainen. Ilmatieteen laitos tieteentekijänä ja Vaisala mittalaiteyrityksenä toimittivat MEDAan kosteutta ja painetta mittaavat huippuinstrumentit.

Eurooppalaisena yhteistyönä tehty MEDA mittaa Marsin kaasukehän lämpötilaa, tuulten suuntaa ja nopeutta, painetta, suhteellista kosteutta ja pölyhiukkasten määrää ja kokoa.

Alhainen paine ja kylmyys panevat suomalaismittaritkin Marsissa kovalle koetukselle. Ne ovat kuitenkin jo näyttäneet pätevyytensä Curiosityn kyydissä. Uudet mittarit ovat parannettu painos, ja havaintojen tekeminen uudessa paikassa kasvattaa ja laventaa havaintojen tärkeää aikasarjaa.

Perseverancen laskeutumispaikan valintaa ei silti ratkaissut kaasukehä, vaan ennen muuta se, mitä Nasa tavoittelee Marsin pinnan alta. 60 harkitusta vaihtoehdosta päädyttiin Jezeron kraatteriin, entiseen jokisuistoon ja järvenpohjaan, joista toivotaan löytyvän muistoja siitä, että Marsissa on ollut elämää.

Marsia kiertävä Euroopan avaruusjärjestön Esan Mars Express -luotain otti tämän kuvan 45 kilometrin laajuisesta Jezeron kraatterista viime syksynä. Esa / DLR / FU-Berlin

Tutkijoiden toivoma jymylöytö olisivat mikrobien fossiilit 3,5 miljardin vuoden takaa, jolloin Marsilla ja Maalla ei ollut vielä suurta eroa. Toive perustuu siihen, että hulahtaessaan järveksi kraatteriin jokivedet toivat mukanaan ympäristön savimineraaleja.

Vastaavat ovat Maassa osoittautuneet lupaaviksi mikrobien fossiloijiksi ja pitkäaikaisiksi säilyttäjiksi.

Välillä Jezeron uomat kuivuivat, välillä vesi virtasi taas vuolaana. Tutkijat pitävät mahdollisena, että Jezerossa oli märkinä kausina yksisoluista elämää, jollaisesta Maa vähitellen sai valtavan elonkirjonsa.

Vaikka Mars kehittyi eri suuntaan kuin maapallo, olettamukselle on vahva pohja. Curiosity on havainnut naapuriplaneettamme kemiassa elämän avaintekijät: hiilen, vedyn, typen, hapen, fosforin ja rikin.

Uusilla ja uudistetuilla tutkimuslaitteillaan Perseverancen odotetaan pystyvän hankkimaan tietoa mahdollisesta muinaisesta elämästä ja paljosta muusta, johon aiemmat missiot eivät ole venyneet. Samankaltaisuuden takia Mars voi antaa uutta tietoa myös meidän planeetastamme.

Mars ja Maa ovat kuin kiviset siskokset. Yhteistä ovat vuodenaikojen vaihtelu, napajäätiköt, akselikallistuma, päivän pituus ja kivinen maaperä. Mars tarjoaa meille yksinkertaistetun mallin Maasta – planeetan ilman kasvillisuutta, vettä, ihmisiä, kaupunkeja tai muita tekijöitä, jotka häiritsevät tieteellisiä havaintoja. Planeetta- ja avaruusteknologiatutkimuksen ryhmäpäällikkö Maria Genzer, Ilmatieteen laitos

Perseverance sai nimensä koululaisille järjestetyllä kilpailulla. Loppusuoralle pääsivät myös muun muassa Courage (rohkeus), Endurance (kestävyys), Fortitude (lujuus) ja Tenacity (sitkeys).

Perseverance voitti yleisöäänestyksen, ja Nasassa puolestaan poimittiin ehdotusten joukosta Ingenuity (kekseliäisyys) nimeksi pienelle helikoperille, joka matkusti Perseverancen mukana Marsiin.

Ingenuity yrittää osoittaa, että toisella planeetalla on mahdollista lentää, ei vain pudota hallitusti. Nasa / JPL-Caltech

Ingenuity-helikoperilla on yksi ainoa tehtävä: pitää pystyä lentämään edes kerran. Se voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta Marsin kaasukehä on tiheydeltään vain prosentin Maan ilmakehästä, joten lentoon nouseminen on iso ponnistus. Marsin kylmyys on toinen suuri haittatekijä.

– Yritämme Marsissa samaa kuin Wrightin veljekset aikoinaan Maassa. He osoittivat, että konevoimalla voi lentää, vertasi Ingenuity-ohjelman johtaja Håvard Grip ennen luotaimen lähtöä.

Jotta Ingenuity pystyisi irtaantumaan marsperästä, painoa on vain noin 1,8 kiloa ja roottorien poikkeuksellisen suuret lavat pyörivät paljon vinhemmin kuin Maan helikoptereilla.

Ingenuity saa lento-ohjeet etukäteen Maasta mutta lentää kommunikaatioviiveen takia omin päin. Kopterissa on kaksi kameraa, ja Perseverance tarkkailee lentoja omalla isolla kamera-arsenaalillaan.

Jos ensilento onnistuu, kuukauden aikana tehdään enimmillään neljä muutakin. Sitten Ingenuityn tehtävä on täytetty.

Ingenuityn ensimmäinen haaste Marsissa on leijua noin kolmen metrin korkeudessa. Jos se onnistuu, testit vaikeutuvat kerta kerralta. Viimeisellä lennollaan Ingenuityn toivotaan selvittävän 300 metrin matkan. Nasa / JPL-Caltech

Nasa näkee tulevaisuuden avaruuskopterit planeetta- ja kuumatkojen rivakoina tiedustelijoina, jotka käyvät etukäteen arvioimassa, kannattaako mönkijän lähteä johonkin tiettyyn suuntaan.

Lentämällä pääsee myös paikkoihin, joihin ei muuten ole asiaa – kallionkielekkeille, luoliin ja syviin kraattereihin, Nasa luettelee. Seuraavien sukupolvien kopterit voivat jopa noutaa mönkijöille näytteitä analysoitaviksi, Nasassa visioidaan.

Pioneerikopterina Ingenuitylla ei vielä ole tutkimusinstrumentteja.

Seuraava lentokokeilu on jo tiedossa, Dragonfly-missio paljon Marsia kauemmaksi. Kun Nasa lähettää vuonna 2026 aluksen tutkimaan Saturnuksen suurinta kuuta Titania, sen pinnalle hypähtelemään menee myös pieni lentoalus.

Titania pidetään yhtenä aurinkokuntamme lupaavimmista kohteista elämän merkkien etsinnässä.

Vaikka Jezeron näytteistä selviäisi, ettei Marsissa ole koskaan ollut elämää, on tärkeää selvittää, miten kiviplaneetat syntyvät ja kehittyvät. Miksi Maa säilyi suopeana elämälle mutta Marsista tuli autio ja tyhjä? Ken Williford, Perseverance-mission tutkija

Ingenuityn tavoin tulevaisuuteen tähtäävä kokeilu Perseverancessa on MOXIE. Jos Marsiin joskus lentää ihmisiä, heille tarvitaan happea.

Sitä MOXIE kokeilee tehdä Marsin ohuesta, hiilidioksipitoisesta kaasukehästä, eikä vain astronauttien hengitettäväksi, vaan ennen muuta heidän kotimatkansa turvaamiseksi.

Raketin laukaiseminen Marsin pinnalta vaatii valtavia määriä happea. Sen kuskaaminen mukana menomatkalla Maasta olisi tavattoman työlästä, kallista ja jopa vaarallista.

Marsin kaasukehästä 95 prosenttia on hiilidioksidia. MOXIE vetää sitä sisäänsä ja repii hiilidioksidimolekyyleistä irti niiden happiatomit elektrokemiallisella prosessilla 800 asteen kuumuudessa.

MOXIEn onnistuminen on yksi kynnyskysymyksistä Nasan suunnitelmille lähettää Marsiin ihmisiä jo ensi vuosikymmenellä, jos heidät on määrä myös tuoda takaisin Maahan.

Yksi iso haaste, joka Perseverancea työssään odottaa, on pöly. Marsia kiertävä Nasan Reconnaissance-luotain kuvasi viime toukokuussa, miten kevätauringon lämpö potkaisi rinteeseen puoli kilometriä korkean pölyryöpyn. Nasa / JPL-Caltech / Arizonan yliopisto

Aiheesta aiemmin:

Viime kesän laukaisuikkunaa hyödynsivät myös Arabiemiraatit ja Kiina. Niiden luotaimet tulivat Marsin kiertoradalle viime viikolla. Kiina laskee mönkijän Marsiin loppukesällä tai alkukesällä.

Nasa seuraa luotaimensa laskeutumista Marsin pinnalle – suora lähetys alkaen klo 21.15

Thu, 18/02/2021 - 19:50

Nasan Marsiin lähettämän Perseverance-mönkijän on määrä saapua perille planeetan pinnalle tänään noin kello 22 Suomen aikaa. Se on taivaltanut 470 miljoonan kilometrin matkan lähdettyään matkaan Maasta heinäkuussa.

Yle näyttää Nasan suoran lähetyksen sivuillaan, alkaen kello 21.15 Suomen aikaa.

Koko pitkä matka huipentuu laskeutumisvaiheeseen. Mars-missioiden kielessä laskeutuminen on "seitsemän kauhun minuuttia", sillä radiosignaali Maasta ei ehdi apuun, jos jotakin menee pieleen. Signaaliin kuluu 11 minuuttia.

Siksipä laskeutuminen tapahtuu robottiohjauksessa.

– Seuraamme sitä hyvin jännittyneinä. Toivottavasti saamme jotain tietoa siitä, kuinka lujaa alus tulee alas, mutta kyllä se on hyvin hermoja raastavaa, laskeutumista kommentoi tohtori Lori Glaze Nasasta uutistoimisto Reutersille.

Päästyään Marsin pinnalle Perseverance aloittaa kaksivuotisen tehtävänsä, jonka päämäärä on selvittää, onko planeetalla joskus ollut elämää. Perseverance on Nasan viides Marsiin lähettämä liikuteltava tutkimusyksikkö.

Lue lisää:

Toivo-luotain lähetti ensimmäisen kuvan Marsista – ikuisti aurinkokunnan suurimman tulivuoren

Missiostaan vaitonaisen Kiinan luotain saavutti Marsin Arabiemiraattien kannoilla

Onko Marsissa sitten ollut elämää? Kesällä laukaistut luotaimet ovat pian perillä etsimässä vastauksia

Bill Gates listaa, mitä ilmastonmuutoksen eteen pitäisi tehdä: puhdasta sähköä ja roppakaupalla mullistavia teknologioita

Thu, 18/02/2021 - 13:14

Ilmastonmuutokseen liittyy kaksi lukua, jotka on hyvä tuntea. Ensimmäinen on 51 miljardia, vuosittaisten kasvihuonekaasujen määrä, jotka päästämme ilmakehään. Toinen on nolla, johon on pyrittävä.

Tällä ajatuksella alkaa Bill Gatesin tuore kirja Kuinka välttää ilmastokatastrofi - Nykyiset ratkaisut ja läpimurrot, joita vielä tarvitsemme.

Gates on yhdysvaltalaisen ohjelmistojätti Microsoftin perustaja. Hän on vuodesta 1995 lähtien ollut monena vuonna maailman rikkain ihminen. Vuonna 2000 hän perusti vaimonsa kanssa Bill ja Melinda Gatesin säätiön, joka on rahoittanut miljardeilla dollareilla erilaisia, pääasiassa humanitaarisia, hankkeita erityisesti kehitysmaissa.

Vuosien ajan Gates on kiertänyt kehitysmaissa näiden hankkeiden parissa. Hän kirjoittaa nähneensä, miten edelleen 860 miljoonaa ihmistä elää ilman sähköä, ja kuinka se vaikeuttaa elämää monin tavoin.

Käänteentekevä oivallus Gatesille oli se, kun kaksi hänen entistä Microsoft-kollegaansa olivat perustamassa energiantuotantoon ja ilmastoon keskittyvää voittoa tavoittelematonta järjestöä. Gates kirjoittaa kirjassaan, kuinka hän tajusi, että “tarvitsemme lisää energiaa, jotta köyhätkin voivat viettää kelvollista elämää, mutta se on tuotettava siten, ettei kasvihuonekaasuja synny yhtään lisää”.

Gates tiivistää oivalluksensa kolmeen pointtiin:

  1. Jotta välttäisimme ilmastokatastrofin, päästöjen on pudottava nollaan tai hyvin lähelle sitä.
  2. Meidän on hyödynnettävä jo käytössä olevia keinoja, esimerkiksi aurinkoa ja tuulta, nopeammin ja älykkäämmin.
  3. Meidän on kehitettävä ja tuotava markkinoille mullistavia teknologioita, jotka auttavat saavuttamaan nollatavoitteen.
Mutta miksi yksi maailman rikkaimmista saarnaa muille ilmastonmuutoksesta? Esimerkkinä materiaalin, kuten sementin tarpeesta Bill Gates mainistee Shanghain valtavan kasvun Kiinassa pilvenpiirtäjineen. Hän korostaa, että tämä kehitys on hyvä asia, vaikka se tuottaakin runsaasti kasvihuonekaasuja. Kuvassa Shanghain tv-torni.Stina Brännare / Yle

Gates sanoo kirjassaan, että ymmärtää kyllä, ettei ole virheetön ilmastonmuutoksen lähettiläs, koska omistaa suuria taloja ja lentää yksityiskoneilla.

Vaikka päästöjä aiheuttavien henkilöiden pitäisi käyttää vähemmän energiaa, maailmassa kokonaisuudessaan pitäisi käyttää enemmän tuotteita ja palveluja, joita tuotetaan puhtaalla energialla. Energiaa voi aivan hyvin käyttää enemmän, kunhan se on hiiletöntä. Ilmastonmuutoksen avainkysymys on tuottaa puhdasta energiaa, joka on yhtä halpaa ja luotettavaa kuin fossiilisista polttoaineista saatu energia”, Gates kirjoittaa.

Gates sanoo kirjoittaneensa kirjan, koska näkee ilmastonmuutoksessa ongelman lisäksi mahdollisuuden ratkaista se.

Hänen mukaansa tärkeimmät hankkeet vaativat kolme asiaa, joista kaksi on jo olemassa: kunnianhimoa, josta on Gatesin mukaan kiittäminen maailmanlaajuista liikettä, jota johtavat ilmastonmuutoksesta erittäin huolestuneet nuoret. Toiseksi vakaata pyrkimystä ratkaista ongelma, josta osoituksena yhä useammat valtio- ja paikallisjohtajat ympäri maailman ovat sitoutuneet tekemään osansa.

Tarvitaan vielä kolmas tekijä: konkreettinen suunnitelma, jolla päämäärä saavutetaan.

Asia, joka valvottaa Gatesia öisin, on ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Erityisesti hän miettii maailman köyhimpiä ihmisiä, jotka eivät ole aiheuttaneet ilmastonmuutosta, mutta joilla on eniten hävittävää. Kuvassa Gates puhuu Malaria-huippukokouksessa Lontoossa vuonna 2018.Andy Rain / AOP Puhdas sähkö on Gatesin avain lähes kaikkeen

Gatesin kirja on eräänlainen tekno-optimistin puheenvuoro asiaan. Hän luottaa insinööritaidon ratkaisevan monta asiaa matkalla kohti hiilivapaata yhteiskuntaa.

Gates nostaa lähes jokaisen ongelman kohdalla ratkaisuksi innovaatiot. Tarvitaan innovaatioita akkuteknologiaan, tarvitaan innovaatioita sementin tuotantoon, tarvitaan innovaatioita vähentämään lehmien tuottamia päästöjä.

– Erityisesti seuraavien kymmenen vuoden aikana innovaatioiden keksiminen on tärkeää, Gates sanoi eilen illalla järjestetyssä verkkotapahtumassa.

Kirja on myös ydinvoiman puolustuspuheenvuoro. Se on ainoa hiilidioksidipäästötön energianlähde, joka tuottaa sähköä läpi vuorokauden kaikkina vuodenaikoina miltei kaikkialla maailmassa ja toimii todistettavasti laajassa mittakaavassa, Gates muotoilee kirjassaan.

Ydinvoima tappaa paljon vähemmän ihmisiä kuin autot. Ja se tappaa paljon vähemmän ihmisiä kuin yksikään fossiilinen polttoaine”, hän kirjoittaa.

Jos lampun henki antaisi Gatesille mahdollisuuden toteuttaa yhden läpimurron yhdessä ilmastoa muuttavassa asiassa, Gates valitsisi sähköntuotannon, koska se vaikuttaa niin monen muunkin alan hiilineutraaliustavoitteisiin.

Gates käy kirjassa läpi kolme pääraaka-ainetta, joita nyky-yhteiskunnissa tarvitaan: sementti, teräs ja muovi. Teräksen ja muovin osalta Gates päätyy siihen, että päästötön sähköntuotanto näiden valmistamiseksi olisi kaiken a ja o. Sementin osalta tarvittaisiin päästöjen talteenottoa.

Päästöjen laskeminen nollaan tarkoittaa, että jokaisen seuraavan osa-alueen päästöt on laskettava nollaan:

Jyrki Lyytikkä / Yle Päästöjen hinta laskisi ympäristöystävällisen vaihtoehdon hintaa

Liikenteen päästöttömyyteen Gates ehdottaa samoja ratkaisuja kuin moni asiantuntijakin: sähkö käyttövoimaksi kaikkiin mahdollisiin kulkuneuvoihin, ja edulliset vaihtoehtoiset polttoaineet kaikkiin muihin.

Rakennusten lämmitykseen ja viilennykseen Gatesin lääke on taas sähköistys ja hiilineutraalin sähkön tuottaminen sekä energiatehokkuus.

Maatalous ja metsäkato ovat Gatesille vaikeampi pala ratkaistavaksi, koska teknologisia ratkaisuja näiden aiheuttamaan ilmastovaikutukseen ei oikein ole. Tehokkaimmat tavat hänen mielestään ovat ne, että emme kaataisi enää niin paljon puita ja söisimme vähemmän lihaa.

Gates kirjoittaa paljon niin sanotuista vihreistä preemioista. Niillä hän tarkoittaa sitä lisäkustannusta, joka vihreään tai päästöttömään vaihtoehtoon siirtymisestä seuraa: toisin sanoen ilmastoystävällistä vaihtoehtoa asiassa kuin asiassa.

Preemioiden suuruus vaihtelee paljon. Gatesin esimerkeissä sementin tuotannossa vähäpäästöinen vaihtoehto on kallis tai jopa saavuttamattomissa tällä hetkellä, ja toisaalta taas sähköauton kustannukset pitkällä ajalla ovat lähellä polttomoottoriautoa.

Gatesin esimerkki vihreiden preemioiden vaikutuksesta hintoihin. Sähköauton hinta lähenee polttomoottoriauton hintaa, mutta sementin tuotannossa tarvittava hiilidioksidin talteenotto on kallista ja vasta kehitysasteella oleva teknologia.Jyrki Lyytikkä / Yle

Gatesin mukaan vihreitä preemioita on laskettava, jotta myös kehitysmaissa olisi varaa valita ilmastoystävällinen vaihtoehto. Parhaiten tähän päästään Gatesin mielestä sillä, että hiilidioksidipäästöille laitetaan hinta, olkoon se sitten hiilivero tai päästökauppajärjestelmä.

Gatesin oma säätiö Breakthrough energy rahoittaa vain hankkeita, jotka onnistuessaan ja käyttöönotettuna vähentävät päästöjä vähintään 500 miljoonaa tonnia vuodessa. Se on noin yksi prosentti alussa mainitusta 51 miljardin tonnin vuosittaisesta päästöpotista. Gatesin mukaan alle yhden prosentin hankkeiden ei pitäisi kilpailla rajallisista resursseista, vaikka niiden edistämiseen voi silti olla muita hyviä syitä.

Vaikein asia Gatesin mielestä ilmastonmuutoksen torjunnassa on se, pystymmekö tekemään ilmastotoimia nyt, vaikka tulokset näkyvät vasta vuosikymmenien päästä.

– Lyhyen tähtäimen uhraus pidemmän tähtäimen onnistumisessa, Gates sanoo.

Aurinkopaneeleita Yaroriv 1-voimalassa Lvivissä Ukrainassa.Pavlo Palamarchuk / EPA

Bill Gatesin vinkit siihen, mitä ilmastotekoja jokainen voi tehdä:

  • Soita, kirjoita, käy poliitikkojen puheilla.
  • Toimi sekä paikallisesti että kansallisesti. Ole yhteydessä esimerkiksi sähköntuotantoyhtiöön.
  • Pyri virkaan, jossa sinulla olisi enemmän valtaa.
  • Tee vihreä sähkösopimus.
  • Pienennä kodin päästöjä.
  • Osta sähköajoneuvo.
  • Kokeile kasvipohjaista hampurilaista.

Mehiläiset osaavat ratkoa matemaattisia pulmia, mutta ne osaavat tehdä sen ilman numeroita – katso, miten tuore tutkimus tehtiin

Thu, 18/02/2021 - 12:50

Mehiläiset osaavat esimerkiksi kertoa hyvien mesiapajien sijainnista toisilleen tanssin avulla, mutta osaavatko ne myös laskea?

Hyönteisten älykkyyttä on tutkittu viime vuosina paljon, ja tutkija Olli Loukola ryhmineen on opettanut aiemmin esimerkiksi kimalaiset pelaamaan palloa sääntöjen mukaan.

Viime aikoina kiinnostuksen kohteena on ollut mehiläisten matemaattinen ongelmanratkaisukyky (Tekniikan maailma), ja niiden mahdollinen kyky ratkoa matemaattisia ongelmia jopa numeeristen vihjeiden perusteella.

Nyt tuore kansainvälinen tutkimus todentaa, että mehiläiset pystyvät ratkomaan matemaattisia pulmia, mutta ongelmanratkaisu vaikuttaisi pohjautuvan laskemisen sijasta erityisesti visuaalisten piirteiden hyödyntämiseen, sanoo tutkimusryhmässä mukana ollut dosentti Olli Loukola Oulun yliopistosta.

– Osoitimme sen, että niiden ei tarvitse ymmärtää numeroista yhtään mitään, mutta silti ne voivat ratkaista tällaisia tehtäviä.

Avainkäsite on spatiaalinen frekvenssi, jota Olli Loukola havainnollistaa alla olevalla videolla.

Loukola summaa, että uusi tutkimus ei kumoa mahdollisuutta siihen, että mehiläiset ymmärtäisivät numeraalisia vihjeitä. Nyt näytettiin, että aikaisemmissa kokeissa ei ole pystytty osoittamaan, käyttävätkö mehiläiset hyväksi numeroita vai jotain muita muuttujia.

Vaikka tuoreen tutkimuksen mukaan mehiläiset eivät osaisikaan ratkoa matemaattisia ongelmia numeerisesti, ei se Olli Loukolan mielestä heikennä käsitystä niiden älykkyydestä. Matemaattisia pulmia voi ratkaista useammalla eri tavalla, myös ilman numeroita.

– Voisi sanoa, että ne kykenevät ikään kuin huijaamaan matematiikan tehtävässä. Ne osaavat käyttää vihjeitä, joita me ihmiset ei osata käyttää.

Tutkimuksessa on ollut mukana yliopistoja Suomesta, Australiasta, Iso-Britanniasta ja Kiinasta. Tutkimusartikkeli julkaistiin äskettäin arvostetussa Proceedings of the Royal Society B -sarjassa.

Keskustelu on auki 18. helmikuuta kello 23:een asti.

Katso animaatio: Näin Nasan Perseverance-mönkijän on määrä laskeutua tänään Marsiin

Thu, 18/02/2021 - 07:14

Perseverance-mönkijän kulkema 470 miljoonan kilometrin taival lähenee loppuaan. Nasan kohti Marsia heinäkuussa lähettämän mönkijän on määrä saapua perille tänään noin kello 23 Suomen aikaa.

Laskeutuminen alkaa, kun pyörien päälle rakennettua tutkimuslaboratoriota kuljettava alus saapuu Marsin kaasukehään noin 19 000 kilometrin tuntinopeudella. Ensimmäisenä laukeaa laskuvarjo, joka hidastaa aluksen nopeuden noin 322 kilometriin tunnissa. Laskun loppuvaiheessa nopeus pudotetaan kolmeen kilometriin tunnissa.

Ilman ihmisen ohjausta tapahtuvan laskeutumisen on määrä kestää seitsemän minuutttia.

– Seuraamme sitä hyvin jännittyneinä, kommentoi tohtori Lori Glaze Nasasta.

– Toivottavasti saamme jotain tietoa siitä, kuinka lujaa alus tulee alas, mutta kyllä se on hyvin hermoja raastavaa, Glaze jatkoi uutistoimisto Reutersille.

Päästyään Marsin pinnalle Perseverance aloittaa kaksivuotisen tehtävänsä, jonka päämäärä on selvittää, onko planeetalla joskus ollut elämää.

Perseverance on Nasan viides Marsiin lähettämä liikuteltava tutkimusyksikkö.

Lue myös:

Onko Marsissa sittenkin ollut elämää? Kesällä laukaistut luotaimet ovat pian perillä etsimässä vastauksia

Katso uusin Yle Mix: Pitäisikö pyrkiä astronautiksi?

Thu, 18/02/2021 - 07:14

Mitä hyötyä Maan asukkaille on avaruuslentojen teknologiasta ja kilpajuoksusta Marsiin?

Yle Mixin uudella videolla kohdataan oikea astronautti Christer Fuglesang ja selvitetään, mitä sukkulassa syödään, miten tähdenlento syntyy – ja miksi avaruudessa juodaan pesuvettä.

Talven runsaat avaruusuutiset vievät Kiian myös observatorioon tähtitieteilijä Hannakaisa Lindqvistin luokse.

Mutta hetkinen, onko Ylellä oma avaruusalus?

Yle Mixin videot ilmestyvät Youtubeen ja Yle Areenaan keskiviikkoisin, ja 19.3. alkaen jälleen myös perjantaisin.

Voit seurata meitä myös Tiktokissa tunnuksella @ylemix.

Lue lisää:

"Kommentoi tuonne alle, jos sulla on juttuaiheita" – Yle Mix on uutispalvelu lapsille, katso ensimmäinen video Areenasta tai Youtubesta

Suomesta löytyi uusi koronavariantti – tartuttamiskyvystä ja rokotteen tehosta haetaan vasta tietoa

Wed, 17/02/2021 - 19:19

Suomalaislaboratorio Vita Lab kertoo löytäneensä Etelä-Suomesta uniikin, suomalaisen koronavirusvariantin.

Käytännössä tässä Fin-796H-variantissa on mutaatioita, joita on löydetty myös esimerkiksi Britannian tai Etelä-Afrikan varianteista. Mutaatioiden yhdistelmä on kuitenkin Vita Labin mukaan uniikki.

– Tämä on viime viikolla löydetty potilaasta, eli esimerkiksi viruskannan tartuttavuudesta tai leviämisalttiudesta, rokoteväistöstä ei tiedetä vielä mitään, sanoo mikrobiologi ja dosentti Taru Meri Vita Labista.

Vielä ei myöskään tiedetä, missä variantti on kehittynyt. Todennäköistä kuitenkin on, että se on kehittynyt jossakin muualla kuin Suomessa, sillä täällä koronavirustartuntoja on ollut verrattain vähän moniin muihin maihin verrattuna.

Virukset muuntuvat jatkuvasti, ja virusvariantin löytäminen Suomesta oli käytännössä vain ajan kysymys. Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän uusia muutoksia havaitaan.

Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahden mukaan samantyyppisiä viruksia on löydetty, mutta niissä ei ole ollut täsmälleen samoja mutaatioita.

Vapalahden mukaan muunnoksesta on vaikea sanoa vielä enempää, ennen kuin viruksen sukupuu tunnetaan paremmin.

Turun yliopiston virusopin professori Ilkka Julkusen mukaan toistaiseksi saadun tiedon valossa muunnos ei välttämättä näytä huolestuttavalta.

– En olisi valtavan huolissani vielä, koska meillä ei ole selvää tietoa siitä, että tämä uusi kanta tarttuisi helpommin tai vaikuttaisi jo sairastetun taudin tai rokotuksen tuomaan immuunisuojaan.

THL viestitti Ylelle, että ajankohtaiset tiedot virusvarianteista kerrotaan koronatiedotustilaisuudessa torstaina, eikä THL kommentoi asiaa erikseen keskiviikkona.

Variantti ei näy osassa PCR-testeistä

Vita Labissa uuden variantin löytymistä pidetään merkittävänä, sillä laboratorion variantti ei välttämättä näy vain yhtä geenialuetta tunnistavissa PCR-koronavirustesteissä.

PCR-testi on geenimonistustesti, joka otetaan nenänielusta. PCR tunnistaa tarkan alueen kohteensa perimästä.

Jos testillä tunnistetaan vain yhtä geenialueetta, voi silloin muuntunut virus jäädä huomaamatta. Siksi menetelmässä tunnistetaan usein ainakin kahta eri geenialuetta.

– Tämä tunnistamattomuus – että ne mutaatiot on nyt sattuneet sille alueelle, mihin tämä PCR-tunnistus perustuu – se on se tärkein tieto tästä mutantista tällä hetkellä. Mitä se kliinisesti sitten on, sen näyttää tulevaisuus, Taru Meri sanoo.

Professori Ilkka Julkusen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että laboratorioissa pitää olla jatkuvasti valppaana, jotta diagnostiikkaa saadaan päivitettyä ajan tasalle.

Olli Vapalahden mukaan löydös mutaatioiden vaikutuksesta diagnostiikkaan on merkittävä.

– Toki tämä on mielenkiintoinen löydös. Erityisesti se, että PCR-testi toimii huonommin tätä vastaan, on tärkeä tieto.

Fin-796H-variantin tutkimusta jatketaan Vita Labissa. Taru Meri pitää kiinnostavana, vaikuttaako variantti jotenkin infektioon.Lotta Laakso/Yle

Diagnostiikassa voidaan käyttää eri geenialueita. Testejä siis saadaan mukautettua sen mukaan, miten virus muuntuu.

Vita Labin mikrobiologi Taru Meri sanookin, että uuden virusmuunnoksen valossa täytyy olla tarkkana PCR-testien soveltuuvuudesta.

– Jos olisi menetelmä, joka tunnistaisi vain N-geeniä, saattaisi olla, että tämä näyte olisi jäänyt negatiiviseksi. Siltä osin tässä on kansainvälistä merkitystä ainakin analytiikan osalta.

Mitä variantin mutaatioista tiedetään nyt?

Sars-Cov-2-koronaviruksesta on varsin paljon variaatioita, selvästi yli toistakymmentä kehityslinjaa, joista toistaiseksi kolme tai neljä ovat herättäneet huolta.

Jokainen variantti on yhdistelmä lukuisia erilaisia mutaatioita. Erilaisia cocktaileja tunnetaan jo lukuisia, ja määrä kasvaa entisestään, kun virusten perimää tutkitaan aiempaa ahkerammin.

Vita Labin mukaan uudesta Fin-796-muunnoksesta ei löydy Britannian, Etelä-Afrikan ja Brasilian variantteja yhdistävää N501Y-mutaatiota, joka on liitetty hanakampaan tarttuvuuteen.

Muunnoksesta löydettiin kuitenkin E484K-mutaatio, jonka on arveltu Etelä-Afrikassa tehneen viruksesta immuunipuolustukselle vaikeamman vastustajan.

Vaikutukset eivät välttämättä ole riippuvaisia vain yksittäisistä aminohapoista, vaan kyse on viruksen pinnan kokonaisrakenteesta ja siitä, miten immuunipuolustus tunnistaa viruksen.

Variantti sai nimensä harvemmin tavatusta mutaatiosta

Uusi suomalaisvariantti on saanut nimensä harvinaisemmasta D796H-mutaatiosta.

Aikaisemmin sitä on tavattu potilailla, joiden pitkittynyttä koronavirusinfektiota on hoidettu toipilasplasmalla eli koronasta parantuneiden potilaiden veren vasta-aineilla.

Tutkijat ovat arvioineet, että tämä mutaatio voisi olla yksi viruksen työkaluista, joilla se taistelee vanhoja vasta-aineita vastaan.

Kultahamsteri on yksi koe-eläimistä, joilla myös koronaviruksen mutaatioiden vaikutuksia on tutkittu.Alamy

Ilkka Julkunen korostaa, että vaikka yksittäisillä mutaatioilla voi olla jonkinlainen merkitys, liittyy immuunisuojan murtuminen usein moniin yhdenaikaisiin mutaatioihin viruksen rakenteessa.

– Yksittäisistä aminohappomuutoksista ei aina voi sanoa tarkkaan, onko juuri se muutos syy johonkin viruksen ominaisuuteen.

Myös kolmelle maailmalla huolestuttaneelle variantille tyypillinen D614G-mutaatio löytyy suomalaisen variantin perimästä.

Eläinmallien perusteella sen on arveltu lisäävän viruksen määrää ylähengitysteissä.

Eläinmallit toimivat mahdollisina tienviittoina ja työkaluina viruksen toiminnan hahmottamiseen, mutta koe-eläimet, kuten hamsterit, ovat ihmistä paljon pienempiä ja anatomialtaan erilaisia.

Vaaditaan yhä paljon immunologista tutkimusta ennen kuin muunnosten oikeista vaikutuksista taudin kuvaan tai leviämiseen voidaan tehdä johtopäätöksiä.

Tutkimus variantista jatkuu

Vita Lab jatkaa tutkimuksia yhdessä Helsingin yliopiston Biotekniikan Instituutin kanssa.

Seuraavaksi variantille tehdään koko genomin sekvensointi, joka mahdollistaa muutosten analysoinnin. Tämän jälkeen sitä voidaan verrata muihin tunnettuihin varianttisekvensseihin.

Se, miten variantti mahdollisesti vaikuttaa infektioon, jää nähtäväksi.

– Se kiinnostaa, löytyykö varianttia lisää esimerkiksi jäljityksen avulla lähipiiristä ja olisiko muita ominaisuuksia, jotka vaikuttaisivat infektioon. Ja toki, löytyykö genomisekvenssistä muilla tärkeillä analytiikkaan liittyvillä alueilla muutoksia, jotka pitää tulevaisuudessa kaikkien huomioida, mikrobiologi Taru Meri sanoo.

Lue myös:

Katso, miten koronaviruksen muunnokset leviävät ja mitä ne aiheuttavat – selvitimme, mitä mutaatioista nyt oikeasti tiedetään

Uusimmat tiedot koronaviruksesta – Jatkuvasti päivittyvään artikkeliin kootaan koronauutiset Suomesta ja maailmalta

Korona levinnyt ennätyslukemiin Uudellamaalla – HUS vaatii tiukempia kokoontumisrajoituksia

Ministeriö puuhaa tiukennuksia ravintoloiden aukioloihin – Keskustan Lohi ihmettelee: "Toiveeni on, ettei alalle nyt luotaisi enempää epävarmuutta ja ahdinkoa kuin siellä jo on"

Yle selvitti: Näin rokotevastaisuudella kerätään rahaa Suomessa – mukana myös talousrikoksista tuomittu

Suomalaistutkimus osoitti ensimmäisenä, että useiden eri virusten perimä säilyy ihmisten luissa – "Löysimme ihan älyttömän määrän virusperimää"

Wed, 17/02/2021 - 08:00

Kun virustutkija Mari Toppinen aloitti väitöskirjansa tekemisen kahdeksan vuotta sitten, hän ei arvannut, mihin kaikkeen hänen tutkimuksensa johtaisivat.

Toppinen oli kiinnostunut parvorokkoviruksesta ja erityisesti sen kadonneesta alatyypistä. Kyseistä virustyyppiä ei ole tavattu kiertelevänä Suomessa 1970-luvun jälkeen.

Toppinen halusi selvittää, miksi kyseinen alatyyppi oli kadonnut ja hän sai tutkittavakseen toisen maailmansodan aikaisten vainajien luita.

Kyseistä virustyyppiä oli aiemmin löydetty pehmytkudoksista, mutta Toppinen päätti kokeilla, voisiko virusta löytyä myös luista. Hän suhtautui ajatukseen aluksi itsekin hyvin skeptisesti.

– Ikinä ennen ei oltu viruksia luista tutkittu. Ajattelimme, että kokeillaan ja se osoittautuikin tosi hyväksi jutuksi. Meillä oli yli sata vainajaa ja lähes joka toisella oli parvorokkovirusta. Suurimmaksi osaksi löydettiin nimenomaan kadonnutta virustyyppiä, Toppinen muistelee.

Virustutkija Mari Toppinen ja hänen väitöskirjansa ohjaaja, tutkijatohtori Maria Perdomo.Veikko Somerpuro / Helsingin yliopisto Nykyvainajien luista löytyi yhtätoista eri virustyyppiä

Toppisen mukaan vuonna 2015 tehdyt löydökset polkaisivat toden teolla käyntiin uudentyyppisen tutkimussuuntauksen, arkeovirologian.

– Nyt tutkijat ovat alkaneet enemmän metsästämään virusten historiaa arkeologisten näytteiden avulla. Sitä oltiin tehty hyvin vähän ennen sitä ja luista sitä ei oltu tehty ollenkaan.

Toppisen mukaan ihmisluut voivatkin tulevaisuudessa mullistaa virusten ja infektiotautien historian tutkimuksen.

Toppisen ensimmäisen tutkimuksen jälkeen maailmalla on tehty muutamia viruslöydöksiä jopa tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten luista ja hampaista.

Toppinen jatkoi luututkimuksia myös itse. Viime kesänä hän tutki nykyvainajien luita tarkoituksenaan etsiä, mitä kaikkia viruksia niistä voikaan löytyä.

– Meidän viime kesäinen tutkimus oli ensimmäinen, jossa katsottiin yhteensä 38 viruksen esiintyvyyttä moderneissa luissa ja löysimme ihan älyttömän määrän virusperimää. Parhaimmillaan yhdellä ihmisellä oli seitsemän eri viruksen perintöainesta luissaan. Kaikkiaan löysimme yhtätoista eri virustyyppiä. Pystyimme siis ensimmäistä kertaa osoittamaan, että ihmisen luut ovat oikeasti täynnä viruksen perintöainesta.

Luista löytyi useita parvo-, herpes-, papillooma- ja polyoomaviruksia, sekä hepatiitti B -virusta ja TT-virusta.

Vielä ei tiedetä, millä mekanismeilla virusten perintöaines on luihin jäänyt.

– Ihan varmoja ei olla siitäkään, onko se pelkkää perintöainesta vai voiko virus jotenkin aktivoitua. Tällä hetkellä varmaa on ainoastaan se, että perintöainesta löytyy luista, Toppinen kertoo.

Arkeovirologiaa voisi hyödyntää ihmisten tunnistuksessa

Virusperimän säilyvyydestä ihmiskudoksissa voivat hyötyä virologien ja epidemiologien lisäksi muun muassa antropologit, arkeologit ja oikeuslääkärit.

Arkeovirologiaa saatetaan tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi ihmisten tunnistuksessa tai historiallisten muuttoliikkeiden selvittämisessä, Toppinen kertoo.

– Uskomme, että tästä on hyötyä. Viimekesäinen tutkimuksemme osoitti, mitä viruksia luista kannattaa etsiä. Seuraavat jatkotutkimukset ovat totta kai tulossa. Selvitetään paremmin, miten tätä voisi hyödyntää ihan todellisuudessa. Hypoteettisesti siitä voisi olla hyötyä monelle eri tutkija-alalle.

Mari Toppisen väitöskirja tarkastetaan perjantaina Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Lisää aiheesta:

Tutkijat löysivät sotavainajien luista merkkejä kadonneesta viruksesta

Suomalaisillakin mahdollisuuksia päästä nyt astronautiksi, Esan neuvoston suomalaisjäsen: "Meillä on osaamista tällaiseen"

Tue, 16/02/2021 - 22:32

Euroopan avaruusjärjestö (Esa) hakee astronautteja sekä vakituiseen työhön että reserviin. Kyseessä on ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen, kun Esa avaa haun uusille astronauteille.

Esa kertoi tiistaina hakevansa neljästä kuuteen ura-astronauttia, jotka palkataan Esan henkilöstöön. Ura-astronautit osallistuvat pitkille lennoille Kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle ja tuleville kuulennoille.

Lisäksi Esa hakee noin 20:tä henkilöä reserviin niin sanotuiksi projektiastronauteiksi. Tästä joukosta Esa voi myöhemmin palkata ihmisiä tiettyyn tehtävään määräaikaisella sopimuksella.

Esan tavoitteena on koota astronauttireserviin mahdollisimman laaja edustus eri jäsenmaista. Suomi on ollut Esan täysjäsen vuodesta 1995.

Etenkin naisia toivotaan hakijoiksi

Avaruushallinnosta Suomessa vastaava työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) kannustaa suomalaisia hakemaan astronauttikoulutukseen.

– Meillä on potentiaalia ja osaamista tällaiseen tehtävään. Edellisessä haussa suomalainen pääsi aivan kärkeen. Jo hakuprosessiin osallistuminen on hieno mahdollisuus tutustua Euroopan avaruusjärjestöön ja sen mahdollisuuksiin, sanoi Esan neuvoston jäsen, TEMin johtava asiantuntija Maija Lönnqvist tiedotteessa.

Suomalaisen valinta ura-astronautiksi on kuitenkin epätodennäköistä, ministeriö kertoi. Syynä on se, ettei Suomi tällä hetkellä osallistu tarvittavaan rahoitusohjelmaan.

Esa kannustaa etenkin naisia hakemaan astronautiksi. Osana hakua toteutetaan myös maailman ensimmäinen haku para-astronautiksi.

Vaatimuksena hyvä paineensietokyky

Astronautiksi voivat hakea henkilöt, joilla on maisterin tutkinto luonnontieteissä, lääketieteessä, insinööritieteissä, matematiikassa tai tietotekniikassa sekä vähintään kolme vuotta oman alan työkokemusta.

Esan rekrytointiyksikön päällikkö Lucy van der Tas kertoi hakijoilta odotettavan, että he pysyvät rauhallisina paineen alla. Tulevien avaruuslentäjien pitää myös olla valmiita osallistumaan tieteellisiin kokeisiin.

– Heidän pitää olla erittäin motivoituneita ja pystyä sietämään epätavallisia työaikoja, säännöllistä matkustamista ja pitkiä aikoja poissa kotoa, van der Tas sanoi lehdistötilaisuudessa tiistaina.

Astronauttien hakuaika alkaa 31. maaliskuuta ja päättyy 28. toukokuuta. Hakuajan jälkeen alkaa kuusivaiheinen valintaprosessi, jonka odotetaan valmistuvan lokakuussa 2022.

Esa toivoo tuhansien hakevan avaruuslentäjäksi

Esan italialaisen astronautin Samantha Cristoforettin mukaan hakijoita toivotaan tuhansia ja vain kourallinen heistä voidaan valita.

– Onnistumisen mahdollisuudet ovat pienet. Mutta mielestäni se on upea mahdollisuus riippumatta siitä, tuletko valituksi vai et. Se on mahdollisuus oppia paljon itsestäsi: vahvuuksistasi, heikkouksistasi, siitä miten suoriudut tällaisessa prosessissa.

Cristoforetti kertoi, että astronautin ura oli ollut hänelle jo lapsuuden haave. Niinpä hän oli heti valmiina, kun Esan edellinen astronauttihaku alkoi runsaat kymmenen vuotta sitten.

Van der Tas muistutti, että Esalla on tarjolla muitakin uramahdollisuuksia. Seuraavien kymmenen vuoden aikana avaruusjärjestö palkkaa sata työntekijää vuodessa.

Pages